San Vicente Ferrer (1768)
| San Vicente Ferrer | |
|---|---|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Cartagena |
| Kölinlasku | 10. kesäkuuta 1766 |
| Laskettu vesille | 22. huhtikuuta 1768 |
| Palveluskäyttöön | 17. kesäkuuta 1768 |
| Poistui palveluskäytöstä | poltettu 17. helmikuuta 1797 |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | 51,36 m (köli) |
| Leveys | 16,31 m |
| Syväys | 8 m |
| Aseistus | |
| Aseistus |
alempi tykkikansi: 30 x 24 naulan tykkiä ylempi tykkikansi: 32 x 18 naulan tykkiä puolikansi: 12 x 8 naulan tykkiä etukansi:6 x 8 naulan tykkiä ja 2 × 8 naulan pitkää pronssitykkiä |
San Vicente Ferrer oli Espanjan laivaston vuonna 1768 vesille laskettu San Vicente Ferrer -luokan kaksikantinen 80-tykkinen linjalaiva.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: San Vicente Ferrer -luokka
Alus tilattiin Cartagenasta, missä köli laskettiin 10. kesäkuuta 1766. Alus laskettiin vesille 22. huhtikuuta 1768 ja otettiin palvelukseen 17. kesäkuuta päällikkönään Pedro Justiniani.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palvelukseenoton jälkeen alus oli koeajoissa kotisatamanaan Cádiz, mistä se lähti 3. lokakuuta vankeinvaihtoon Algeriin päällikkönään Antonio Vacaro. Aluksen päälliköksi tuli joulukuussa Miguel de Aranguren ja Ferrolissa 1769 José Diaz Venes. Huhtikuussa 1769 alus oli Cádizissa telakalla ja korjaukset jatkuivat Ferrolissa tammikuussa 1771 ennen siirtoa reserviin ja aseiden riisumista.[1]
Elokuussa 1772 alus palautettiin palvelukseen San Pedro de Alcántaran kanssa koeajoihin päällikkönään Juan del Camino. Huhtikuussa 1774 se oli Genovassa ja kesäkuussa Napolissa, mistä se palasi Ferroliin telakalle.[1]
Alus oli 10. lokakuuta 1778 huollettavana päällikkönään Francisco Gil y de Lemos valmistauduttaessa sotaan. Se lähti 2. heinäkuuta 1779 Arcen viiden linjalaivan laivueessa liittyäkseen Ranskan laivaston d'Orvillen johtamaan laivueeseen Cape Finisterren edustalla päällikkönään José Bustillo. Laivueet liittyivät Córdovan laivastoon, jossa oli siten 36 linjalaivaa. Laivasto saapui 14. syyskuuta Brestiin, mistä San Vicente Ferrer lähti 13. tammikuuta 1780 merelle 20 muun linjalaivan ja neljän fregatin kanssa. Alus erkani laivastosta ja saapui 29. tammikuuta San Carlosin ja Septentriónin kanssa Ferroliin. Maalis-huhtikuussa se oli Ferrolissa telakalla.[1]
Alus lähti 17. toukokuuta 1780 Varandan kahdeksan linjalaivan ja kahden fregatin laivueen mukana Cádiziin, jonne saavuttiin 24. toukokuuta. Alus lähti 9. heinäkuuta Cádizista Córdovan lippulaivana Gilin palattua päälliköksi Gibraltarin saarron valvontaan. Se lähti Cádizista 31. heinäkuuta partioimaan Cabo São Vicenten edustalle. Alus osallistui 9. elokuuta brittiläisen 55 aluksen valtaamiseen Englannin kanaalin sotaretkellä, mistä se palasi 29. elokuuta Cádiziin sotasaaliin kanssa.[1]
Alus lähti 27. heinäkuuta 1781 Menorcan sotaretkelle ja elokuussa Kanaalin sotaretkelle, missä se osallistui 24 brittiläisen aluksen valtaamiseen. Syyskuussa alus oli torjumassa merirosvoja Cabo São Vicenten edustalla ja maaliskuussa 1782 vastaavassa tehtävässä Cape Santa Marían edustalla. Alus osallistui 20. lokakuuta 1782 Cape Spartelin taisteluun, mistä se palasi Cádiziin ja edelleen Cartagenaan, missä se siirrettiin telakalle 22. marraskuuta ja reserviin helmikuussa 1783.[1]
Vuonna 1786 aluksen päällikkönä oli José Barrientos, 1788 José de Salazar ja 1790 Pedro Autrán ja lopulta Hermenegildo Barrero, mutta alus oli koko ajan sijoitettuna reserviin. Alus palautettiin palvelukseen 2. helmikuuta 1793 päällikkönään Vicente de Hezeta ja aseistettiin Cartagenassa 36 naulan tykein. Se liitettiin Francisco de Borjan laivueeseen, jonka mukana alus lähti Sardiniaan ja Italian länsirannikolle. Se palasi Cartagenaan epidemian puhjettua miehistön keskuudessa. Alus oli Cádizissa ja myöhemmin Ferrolissa, mistä se aloitti partioinnin Biskajanlahdella kahden muun linjalaivan ja kahden fregatin kanssa.[1]
Alus saapui vaurioiduttuaan myrskyssä Guetariaan, mistä se siirtyi Santoñaan. Elokuussa 1795 alus kuljetti joukkoja Ferrolista Cádiziin, minkä jälkeen se liitettiin Mazarredon laivastoon. Alus lähti 4. elokuuta 1796 Cádizista Sebastián Ruiz de Apocadan laivueessa päällikkönään Jerónimo González de Mendoza kuljettaen 740 sotilasta ja tarvikkeita Trinidadiin ja Cartagena de Indiasiin. Laivueen muut alukset olivat linjalaivat San Vicente, Gallardo, Arrogante ja San Dámaso sekä fregatti Santa Cecilia ja prikit San Carlos ja Galgo. Alus saapui 14. syyskuuta Trindidadiin, missä se viipyi vierailun Cartagena de Indiasiin peruunnuttua.[1]
Britannian kuninkaallisen laivaston kontra-amiraali Henry Harveyn laivasto saartoi 16. helmikuuta 1797 aluksen Chaguaramas Bayhin, missä aluksen miehistö poltti aluksensa seuraavana päivänä estääkseen sen valtaamisen.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Winfield, Rif; Tredrea, John; Garcia-Torralba Pérez, Enrique & Blasco Felip, Manuel: Spanish Warships in the Age of Sail 1700-1860: Design, Construction, Career and Fates. Seaforth Publishing, 2023. ISBN 978-1-5267-9078-1. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| San Vicente Ferrer - San Nicolás de Bari - San Rafael |
| Edeltäjä: San Carlos -luokka – Seuraaja: Neptuno-luokka |