Samuel Rinta-Nikkola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Samuel Rinta-Nikkola (2. joulukuuta 1763 Ilmajoki21. maaliskuuta 1818 Ilmajoki) oli suomalainen Ilmajoella asunut räätäli, uskonnollinen mystikko, kansanmusiikin tallentaja ja suomentaja.

Rinta-Nikkolan vanhemmat olivat talollinen Jaakko Esaiaksenpoika ja Kristiina Jaakontytär. Hän kävi vain lukkarinkoulun mutta opiskeli sitten omin päin muun muassa ruotsin kieltä.

Rinta-Nikkola laati 1800-luvun alussa nuottikirjan johon hän kopioi 94 viulupolskasävelmää. Hän suomensi ja kopioi myös kymmeniä ulkomaisia teoksia. Suomennokset jäivät Rinta-Nikkolan elinaikana painamatta mutta vuonna 1999 ilmestyi Rinta-Nikkolan suomentama maantiedon oppikirja Geografia alkavillen. Rinta-Nikkolan nuottikirja on julkaistu muun muassa Ilmari Krohnin kokoelmassa Suomen kansan sävelmiä III.

Pohjanmaalla vaikutti 1800-luvun alussa uskonnollinen liike jonka kannattajia kutsuttiin mystikoiksi. Nämä Pohjanmaan mystikot joihin myös Rinta-Nikkola kuului olivat tavallisia talonpoikia ja käsityöläisiä jotka levittivät keskuudessaan uskonnollista kirjallisuutta käsin kopioimalla. Heidän oppi-isiään olivat saksalainen 1600-luvun alussa elänyt suutari ja itseoppinut filosofimystikko Jakob Böhme ja ruotsalainen Anders Collin (1754-1830). Mystikoiden oppi poikkesi jonkin verran valtiokirkon opeista mutta he eivät asettuneet avoimesti kirkkoa vastaan.[1] Rinta-Nikkola tutustui Jakob Böhmen teoksiin saatuaan käsiinsä niiden käsinkirjoitettuja suomennoksia. Hän sai 1805 varoituksen Ilmajoen kirkkoneuvostolta arvosteltuaan ulkokultaista uskonnollisuutta. Samuel Rinta-Nikkola käytti virallisesta valtiokirkosta sanaa Baabeli, joka ”on pois kasseerannut [hylännyt] ja vääräxi duominnut kaikki ne, joita ei hänen Jaaritustens kansa ole yhteen sopineet”.[2]

Rinta-Nikkola kopioi käsin vuosien 1794-1805 välillä yhteensä 32 kirjaa. Näiden joukossa oli kuusi Jakob Böhmen teosta (Theosophillinen epistola, Tie Christuxen tygö, Uudesta jällen-syndymisestä,.40 kysymystä sielusta, Neljästä complexionista ja Magilliset prophetiat). Muita Rinta-Nikkolan kopioimia kirjoja olivat Geografia alkavillen, Kirja unista ja näyistä, Dusitangin Ristin salaisuus, Cichtelin ja Uberfeldin kreivit, Pordagen Sophia, Joh. Crucen Kahdenkaldaisesta yöstä, Lutheruxen ja Augustinuxen puheita ja Christuksen lapsuuden kirja. Viimeksimainitusta kirjasta Rinta-Nikkola teki 9 kopiota.

Ilmajoella Nikkolan sillan kupeessa sijaitsee Samuel Rinta-Nikkolalle pystytetty luonnonkivipaasi.[3]


Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nuotti Kirja Eli Muutamat yxinkertasesti ylös ja muistoxiheitetyt Polskat, nijnkujn ne meidän paickakunnisamme ovat enemmän ennen kujn tällä ajaalla tulleet spelatuxi; Ehkä ne vanhimmatkin Nuotit ovat kyllä hyviä ja koreit, koska ainoastans ne tulevat taitavan ja harjaanduneen käden kautta spelatuxi. Nuottikirjakäsikirjoitus vuodelta 1809.
  • Erkki Ala-Könni: Ilmajoen nuottikirja, sisältää Rinta-Nikkolan muistiinmerkitsemät 94 polskaa. Ilmajoki-seura, Ilmajoki 1973

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Djurberg, Daniel: Geografia alkavillen. Suomennos Samuel Rinta-Nikkolalta; toimittanut Esko M. Laine. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 736. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1999 (alkuteos Geografi för begynnare, vuonna 1804 ilmestynyt 4. painos).

Levytyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ala-Könni, Erkki: Samuel Rinta-Nikkolan nuottikirja. Kalevalaseuran vuosikirja 39/1959, s. 203-214

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]