Siirry sisältöön

Salomoninkakadu

Wikipediasta
Salomoninkakadu
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Papukaijalinnut Psittaciformes
Heimo: Kakadut Cacatuidae
Suku: Töyhtökakadut Cacatua
Laji: ducorpsii
Kaksiosainen nimi

Cacatua ducorpsii
Pucheran, 1853

Katso myös

  Salomoninkakadu Wikispeciesissä
  Salomoninkakadu Commonsissa

Salomoninkakadu (Cacatua ducorpsii) on keskikokoinen oseanialainen papukaija. Lajin nimi oli aiemmin salomonsaartenkakadu, nimi vaihtui nykyiseen vuonna 2006[2][3].

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salomoninkakadu ei ole kokonaan valkoinen, sillä on keltaista sävytystä siipien ja pyrstön alapinnalla.

Linnun pituus on 31 cm ja paino 290–415 g. Sen höyhenpuku on kokonaan valkoinen, pään ja rinnan höyhenet toisinaan lohenpunertavat ja siipien ja pyrstön alapinta kellanvalkoiset. Paljas rengas silmän ympärillä on sininen, nokka vaaleanharmaa, koivet harmaat ja iiris koiraalla tummanruskea, naaraalla punertava. Päälaen töyhtö nousee pystyyn, kun lintu on kiihtynyt.

Salomoninkakadut elävät Salomonsaarilla Oseaniassa. Niiden elinympäristön ala on 20 000–50 000 neliökilometriä ja populaation koko on noin 100 000 yksilöä.

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji on yleinen monenlaisissa metsissä ja puutarhoissa, etenkin alavilla mailla, ja sitä tavataan 1 700 m:n korkeudelle merenpinnasta.

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesä on puunkolossa. Munamäärä on kaksi, joskus kolme. Haudonta-aika on 25 päivää ja poikaset jättävät pesän 62 päivää vanhoina.

Ruokavalio on monipuolinen ja koostuu siemenistä, pähkinöistä, hedelmistä, marjoista, kukista, silmuista sekä hyönteisistä ja niiden toukista.

Salomoninkakadun untuvat ovat lohenpunertavia tai persikan väriin taittavia.

Salomoninkakadua tavataan lemmikkinä myös Suomessa, ja Suomen lemmikkiharrastuksessa sen määrät ovat olleet nousussa.

Lajin hoito ei eroa juuri lemmikkilintujen perushoidosta. Voidakseen hyvin se tarvitsee omanlajisen tai vähintään samaa sukua olevan lintutoverin, runsaasti tilaa, lajityypillisiä tarpeita tyydyttävän ruokavalion, riittävästi virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa.[4]

Isojen ja keskikokoisten kakadujen ominaispiirteitä lemmikkinä ovat niiden kova ääni, aktiivisuus, älykkyys ja loputon tuhovimma. Linnut tarvitsevat paljon aktiviteettaja, sallittua tuhottavaa (kuten puuleluja ja oksia) sekä omistajan, joka on valmis sietämään niiden kaikki lintumaiset puolet. Kakadut eivät ole tunnettuja puhuja- tai matkijalajeja.[5] Salomoninkakadun vahvistettu ikäennätys on 30 vuotta.[6]

Laji kuuluu CITES II/B -liitteeseen, jolloin sillä tulee vankeudessa olla yksilöön yhdistettävissä oleva alkuperätodistus. Ilman alkuperätodistusta tai siihen verrattavia papereita linnun myyminen, pesittäminen ja kaupallinen esilläpito esim. kotieläinpihalla on kiellettyä[7].

  1. BirdLife International: Cacatua ducorpsii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.5.2014. (englanniksi)
  2. BirdLife Suomi - Maailman lintulajien suomenkieliset nimet www.birdlife.fi. Arkistoitu 5.10.2006. Viitattu 5.11.2025.
  3. Väisänen, Risto ym.: Maailman lintujen suomenkieliset nimet, s. 62. BirdLife Suomi ry, 2006. ISBN 951-98457-8-X
  4. Lemmikkilinnut lyhyesti ja selkokielellä www.kaijuli.fi. Viitattu 13.12.2025.
  5. Kakadut - lajiesittely - Lemmikkilinnut Kaijuli ry www.kaijuli.fi. Viitattu 13.12.2025.
  6. Ducorps's cockatoo (Cacatua ducorpsii) longevity, ageing, and life history genomics.senescence.info. Viitattu 7.11.2025.
  7. CITES-luokat lintulajeittain www.kaijuli.fi. Viitattu 6.11.2025.