Salomoninkakadu
| Salomoninkakadu | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kakadut Cacatuidae |
| Suku: | Töyhtökakadut Cacatua |
| Laji: | ducorpsii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cacatua ducorpsii |
|
| Katso myös | |
Salomoninkakadu (Cacatua ducorpsii) on keskikokoinen oseanialainen papukaija.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnun pituus on 31 cm ja paino 290–415 g. Sen höyhenpuku on kokonaan valkoinen, pään ja rinnan höyhenet toisinaan lohenpunertavat ja siipien ja pyrstön alapinta kellanvalkoiset. Paljas rengas silmän ympärillä on sininen, nokka vaaleanharmaa, koivet harmaat ja iiris koiraalla tummanruskea, naaraalla punertava. Päälaen töyhtö nousee pystyyn, kun lintu on kiihtynyt.
Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salomoninkakadut elävät Salomonsaarilla Oseaniassa. Niiden elinympäristön ala on 20 000–50 000 neliökilometriä ja populaation koko on noin 100 000 yksilöä.
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laji on yleinen monenlaisissa metsissä ja puutarhoissa, etenkin alavilla mailla, ja sitä tavataan 1 700 m:n korkeudelle merenpinnasta.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesä on puunkolossa. Munamäärä on kaksi, joskus kolme. Haudonta-aika on 25 päivää ja poikaset jättävät pesän 62 päivää vanhoina.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruokavalio on monipuolinen ja koostuu siemenistä, pähkinöistä, hedelmistä, marjoista, kukista, silmuista sekä hyönteisistä ja niiden toukista.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Cacatua ducorpsii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.5.2014. (englanniksi)