Mongolien salainen historia
Mongolien salainen historia (mong. Mongghol-un ni’ucha tobchiyan) on vanhin säilynyt mongolin kielellä tehty kirjallinen teos. Teoksen pääaihe on Tšingis-kaanin kohtalon määräämä valtaannousu. Teos on osittain eeppistä runoutta ja osin proosaa. Salaisen historian kirjoitusvuodesta ei ole yksimielisyyttä, mutta se ajoitetaan useimmiten vuoteen 1240.
Aihe ja tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkuperäinen teos oli jaettu kymmeneen kappaleeseen ja kahteen jatkokappaleeseen. Osa tutkijoista pitää viimeistä kahta lisäyksinä ja osa kaikkia lukuja yhtenäisenä teoksena. Teos alkaa selittämällä Tšingis-kaanin sukuhistoriasta, jatkuu kertomalla tämän lapsuudesta, kilpailusta Jamuhan kanssa ja riippuvuudesta epäluotettavasta Ong-kaanista. Tarina huipentuu kertomukseen siitä kuinka Ong-kaani petti Tšingiksen vuonna 1203 ja kuinka tämä tästä huolimatta sitten kukisti kaikki vihollisensa. Teoksen ensimmäinen päivätty tapahtuma on Jamuha-kaanin kruunaaminen Tšingiksen vastaisen liittouman johtoon. Ensimmäiset 10-kappaletta päättyvät Tšingiksen viimeisen kilpailijan Teb Tengerin kukistumiseen. Myöhemmin lisätyt kaksi kappaletta kertovat Tšingiksen sotaretkistä Kiinaan ja Lähi-itään, tämän poikien kamppailusta vallanperimyksestä ja Tšingis-kaanin kuolemasta. Lopussa on vielä Ögödein kertomus isänsä urotöistä ja neljästä paheesta. Suurin osa teoksesta on proosaa, mutta siinä on lyhyitä runo-osioita. Teosta pidetään usein eepoksena, mutta se poikkeaa paljolti mongolien muista eepoksista. Salainen historia on kirjoitettu osittain samaan tapaan kuin Shengwu qinzheng lu-kronikka, joka on säilynyt kiinalaisena käännöksenä. Salaisen historian tarkoituksena on ollut samaan tapaan kronikoida historiaa, mutta sitä pidetään kuitenkin tässä suhteessa Shengwua epäluotettavampana.[1]
Teoksen kirjoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salaisen historian alkuperäinen nimi on epäselvä. Teos on otsikoitu nimellä Tšingis-kaanin alkuperä (Mongghol-un ni’ucha tobchiyan), Salainen historia -nimitys liittyy suoraan siihen, miten teokseen suhtauduttiin. Persialainen 1200-luvun loppupuolella elänyt historioitsija Rashid al-Din käytti teoksissaan pieniä osia Salaisesta historiasta. Teosta ei annettu vuonna 1331 Yuan-dynastian aikana tietosanakirjaa koonneille kirjailijoille. Perustelujen mukaan se sisälsi salaisuuksia, joita ei voinut antaa ulkopuolisten kopioitaviksi. Teoksen kirjoitusajankohdasta ei ole yksimielisyyttä. Nykypäiviin säilynyt teksti on alun perin ajoitettu rotan vuoteen, mikä tarkoittaa käytännössä joko vuotta 1228, 1240 tai 1252. Teksti ajoitetaan useimmiten vuoteen 1240, vaikkakin mikäli Ögödein osiota pidetään kiinteänä osana teosta on todennäköisempi vuosi 1252. Salaisen historian alkuperäisen kirjoittajan henkilöllisyyttä ei tiedetä.[1]
Teoksen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yuan-dynastian kukistumisen jälkeen Salaista historiaa käytettiin oppaana mongolin kieleen Ming-dynastian tulkeille. Heille oleellista oli osata puhua mongolia, eikä niinkään kirjoittaa sitä, joten teoksen alkuperäinen uiguuri-mongolilainen kirjaimisto kirjoitettiin uudelleen käyttäen kiinalaista kirjaimistoa. Teksti säilyi muutamana kopiona kunnes Ye Dehui julkaisi sen ensimmäisen kerran vuonna 1908. Sittemmin tutkijat, joiden joukossa olivat muiden mukana Erich Haenisch, Paul Pelliot ja F. W. Cleaves käänsivät sen tämän perusteella alkuperäiselle kirjaimistolle. Mongolian tiedeakatemia julkaisi lisäksi alkuperäisellä kirjoituksella säilyneen kopion, joka sisälsi noin kolme neljännestä teoksesta. Mongolin kyrilliselle kirjaimistolle teoksen käänsi puolestaan Tsendiin Damdinsüren vuonna 1947 ja tämä versio tuli tunnetuksi Mongoliassa. Teoksesta on sittemmin tullut mongolien kansallistunteen ylpeydenaihe.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Christopher P. Atwood: Encyclopedia of Mongolia and the Mongol Empire, s. 492–493. Facts On File, 2004. ISBN 0-8160-4671-9. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- The Secret History of the Mongols. Monumenta Altaica.