Saksan 13. panssaridivisioona
| Infanterieführer IV 13. jalkaväkidivisioona 13. motorisoitu jalkaväkidivisioona 13. panssaridivisioona |
|
|---|---|
 divisioonan tunnus |
|
| Toiminnassa | 1. lokakuuta 1934 – 1945 |
| Valtio |
 Saksa |
| Puolustushaarat |
 Maavoimat |
| Aselajit | Panssari |
| Tukikohta | Magdeburg |
| Sodat ja taistelut | Toinen maailmansota |
13. panssaridivisioona (saks. 13. Panzer-Division) oli Saksan maavoimien panssariyhtymä, joka osallistui toisessa maailmansodassa sotatoimiin.
Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wehrkreis IV muodosti 1. lokakuuta 1934 Magdeburgissa divisioonan peitenimellä Infanterieführer IV, jonka nimi vaihdettiin 15. lokakuuta 1935 Saksan irtautuessa Versailles'n rauhan rajoituksista 13. jalkaväkidivisioonaksi. Divisioonasta muodostettiin 12. lokakuuta 1937 13. motorisoitu jalkaväkidivisioona.
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Divisioonassa toteutettiin liikekannallepano 18. elokuuta 1939 ja se ryhmittyi 22. elokuuta Lansberg an der Warthen alueelle, mistä se aloitti Puolan sotaretken 10. armeijan mukana. Sotatoimien päätyttyä divisioona siirrettiin Eifelin alueelle Dillenburgiin. Ranskan taisteluiden aikana se osallistui sotatoimiin Laonissa, Calais'ssa, Amiensissa ja Lyonissa.
Divisioonasta muodostettiin Wienissä lokakuussa 1940 13. panssaridivisioona, joka lähetettiin heti perustamisen päätyttyä Romaniaan koulutukseen. Operaatio Barbarossaa varten se liitettiin Etelä armeijaryhmän 1. panssariryhmään, jonka mukana se piiritti Lublinissa ja Kiovassa olleet neuvostojoukot. Vuoden 1941 lopulla divisioona oli Rostovissa, josta se joutui vetäytymään neuvostojoukkojen aloitettua vastahyökkäyksen. Divisioona kuului 1942 ja 1943 panssariryhmästä muodostettuun armeijaryhmä A:n 1. panssariarmeijaan, jonka mukana se osallistui taisteluihin Kaukasuksen öljykentistä sekä Stalingradin taistelun jälkeen Kubanin puolustukseen. Syksyllä 1943 yhtymä vedettiin Länsi-Ukrainaan, jossa se osallistui Dneprin puolustustaisteluihin.
Neuvostojoukot työnsivät akselivaltojen joukot niiden kesän 1941 lähtöalueille ja divisioona sai määräyksen pitää hallussaan Romanian öljykentät. Neuvostojoukkojen elokuussa 1944 tekemä hyökkäys tuhosi divisioonan sen jouduttua Budapestissa saarroksiin.
Komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 13. (motorisoitu) jalkaväkidivisioona[1]
- kenraaliluutnantti Paul Otto perustaminen - kesä 1939
- kenraaliluutnantti Moritz von Faber du Faur kesä - 6. syyskuuta 1939
- jalkaväenkenraali Paul Otto 6. syyskuuta - 31. lokakuuta 1939
- kenraaliluutnantti Friedrich-Wilhelm von Rotkirch und Panthen 1. marraskuuta 1939 - uudelleen nimeämiseen
- 13. panssaridivisioona[2]
- kenraaliluutnantti Friedrich-Wilhelm von Rotkirch und Panthen 11. lokakuuta 1940
- kenraaliluutnantti Walther Düvert 25. kesäkuuta 1941
- panssarikenraali Traugott Herr 1. joulukuuta 1941
- kenraaliluutnantti Helmutt von der Chevallerie 1. marraskuuta 1942
- kenraalimajuri Wilhelm Crisolli 1. joulukuuta 1942
- kenraaliluutnantti Helmutt von der Chevallerie 15. toukokuuta 1943
- kenraaliluutnantti Eduard Hauser 1. syyskuuta 1943
- kenraaliluutnantti Hans Mikosch 26. joulukuuta 1943
- eversti Friedrich von Hake 18. toukokuuta 1944
- kenraaliluutnantti Hans Tröger 25. toukokuuta 1944
- kenraalimajuri Gerhard Schmidhuber 9. syyskuuta 1944
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mitcham, Samuel W. Jr: The Panzer Legions: A Guide to the German Army Tank Divisions of World War II and Their Commanders. Stackpole Books, 2007. ISBN 978-0-8117-3353-3. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Heer |
| ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Waffen-SS |
Leibstandarte Adolf Hitler - Das Reich - Totenkopf - Wiking - Hohenstaufen - Frundsberg - Hitlerjugend | ||||||
| SA | |||||||
| Luftwaffe |