Sakari Huovinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sakari Kristian Huovinen (s. 8. kesäkuuta 1951) on suomalainen oikeustieteen tohtori ja valtiotieteen maisteri.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sakari Huovinen pääsi ylioppilaaksi Turun Klassillisesta Lyseosta 1971. Hän valmistui Turun yliopistosta 1977 pääaineenaan poliittinen historia. Hän oli toimittajana Turun Sanomien ulkomaanosastolla 1975–1979 ja kolumnistina.

Huovinen valittiin Turun kaupunginvaltuustoon 1976 ja oli Turun kaupungin sosiaalilautakunnan jäsen. Hän oli kokoomuksen ehdokkaana Turun eteläisessä vaalipiirissä eduskuntavaaleissa 1979.

Hän siirtyi Helsinkiin Wihuri-yhtymän tiedotuspäälliköksi 1980 ja toimi Oy Partek Ab:n viestintäjohtaja vuosina 1982–1984. Mainostoimisto Turkama&Kumppanit Oy:n projektijohtajana Huovinen oli 1984–1988. Hänen erikoisalansa oli yrityskuvaan liittyvä problematiikka, ja hän suunnitteli suurten suomalaisten kauppaketjujen kanta-asiakasohjelmia.

Huovinen perusti 1988 Suomen ensimmäisen sijoittajaviestintään erikoistuneen suunnittelutoimiston H&B Communications Oy:n, joka konsultoi 1990-luvulla kymmenien suomalaisyritysten pörssilistautumiseen ja sijoittajaviestintään liittyvissä kysymyksissä ja toteutuksissa. Huovinen myi omistamansa yrityksen liiketoiminnan ruotsalaiselle Kreab Ab:lle 1998 ja jäi toimitusjohtajana pois yhtiön toiminnasta 2001.

Huovinen väitteli oikeustieteen tohtoriksi vuonna 2004 ja toimi sen jälkeen Helsingin yliopiston Kansainvälisen talousoikeuden instituutin vanhempana tutkijana 2005–2010. Huovisen tutkimuskohteena olivat erityisesti itsesääntelyn keinot ja media. Lukuisia viestinnän asiantuntijatyöryhmien ja neuvottelukuntien jäsenyyksiä.

Vuodesta 2010 lähtien hän on toiminut varainhankinnassa vähävaraisten lasten ja nuorten elinolojen parantamiseksi. Hän oli Sauli Niinistön ja Hjallis Harkimon perustaman Tukikummit-säätiön hallituksen jäsen 2011–2015 ja varapuheenjohtaja 2013–2015 sekä presidentti Sauli Niinistön käynnistämän lasten ja nuorten syrjäytymistä ehkäisevän hankkeen koordinaattori 2012–2014.

Hän oli Aalto Executive Education Oy:n senior advisor 2015–2017.

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pörssiyhtiön tiedontantovelvollisuus, sijoittajan odotukset ja media, väitöskirja, 246 s., Suomalainen Lakimiesyhdistys 2004.
  • Toimittaja, tieto ja arvopaperimarkkinat, teoksessa Kuka valvoo vapautta?, teoksessa Viestintäoikeuden vuosikirja 2005, s. 1–45. Helsingin yliopiston julkaisusarja Forum Iuris.
  • Lapsille haitalliset sisällöt ja uudet sääntelymahdollisuudet, teoksessa Miten vapaa sana?, Viestintäoikeuden vuosikirja 2006, s. 19–67. Helsingin yliopiston julkaisusarja Forum Iuris.
  • Yhteissääntely ja itsesääntely - julkisen vallan tehtäviä muuttavat sääntelykeinot, Lakimies 7-8/2006, s. 1206–1224.
  • Journalistien itsesääntely, Jokela ja oikeuden muuttuvuus, teoksessa Mikä osa yleisöllä? Viestintäoikeuden vuosikirja 2007, s. 1–26. Helsingin yliopiston julkaisusarja Forum Iuris.
  • Luottamus uusien sääntelykeinojen edellytyksenä, Lakimies 3/2007, s. 335–356.
  • Lapsille haitallisten pelien valvonta on liian hajanaista, Vieraskynä-artikkeli, Helsingin Sanomat 17.2.2007.
  • Medianvapaus sananvapauteen perustuvana oikeusperiaatteena, Lakimies 5/2008, s. 747–772.
  • Tuomioistuinten on aika tunnistaa medianvapaus, 2008, Vieraskynä-artikkeli, Helsingin Sanomat.
  • Itsesääntelyn ja hyvän tavan vastaisuuden lähtökohdat kuluttajansuojassa, teoksessa Viestintäoikeuden vuosikirja 2008, s. 1–30, Helsingin yliopiston julkaisusarja Forum Iuris.
  • Läpinäkyvyyden mantra ja corporate governance -suositukset, Defensor Legis 3/2009, s. 395–408.
  • Journalismin itsesääntely jäänyt ajastaan jälkeen, Viestintäoikeuden vuosikirja 2009 s. 25–50, Helsingin yliopiston julkaisusarja Forum Iuris.
  • Matkalla sananvapauden yhteiskäyttöiseen ulottuvuuteen, Lakimies 2/2010, s. 143–159.
  • Isän kädestä : Lauri Huovisen ensimmäinen elämä. Teos, 2020.

Veljesten Sakari ja Eero Huovinen äiti kuoli poikien ollessa nuoria. Isä sulkeutui. Pojiille avautui aarteisto isän kuoleman jälkeen: he löysivät vanhempiensa kirjeitä ja päiväkirjoja. Tutustuminen vanhempiin, Lauri ja Aili Huoviseen, tapahtui aineiston perusteella. Eero kirjoitti äidistä teoksen Äidin ikävä ja Sakari isästä Isän kädestä. Sakarin kirjan kymmeneen kaiutinmerkillä varustettuun kuvaan liittyy piilotettu äänitiedosto. Älypuhelimen ohjelmalla saa kuultavakseen isä Laurin puhetta ja Siionin kanteleen laulua. ”Isä ei ollutkaan luja kuin hirsiseinä vaan täynnä sisäisten taistelujen aiheuttamia kolhuja. Niin me kaikki taidamme olla”, toteaa Sakari Huovinen. Julkaisua saa tavallisena kirjana, mutta myös Taisto Oksasen lukemana äänitallenteena.[1][2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]