Siirry sisältöön

Said Nursî

Wikipediasta
Said Nursî
سعيد نورسی
Bediüzzaman Said Nursi
Passikuva vuodelta 1918.
Passikuva vuodelta 1918.
Henkilötiedot
Syntynyt1877
Nurs, Vilâyet-i Bitlis, Osmanien valtakunta
Kuollut23. maaliskuuta 1960
Urfa, Turkki

Said Nursî[a] (1877 – 23. maaliskuuta 1960) oli Osmanien valtakunnassa ja Turkissa vaikuttanut kurdilainen sunni-islamin teologi ja tutkija. Nursî käytti analogioita, järkeä ja logiikkaa todistaakseen jumalan olemassaolon.[1] Nursista käytetään usein arvonimeä Bediüzzaman (بدیع‌الزمان, 'ajan / aikakauden ihme').[2][3]

Said Nursî kirjoitti yli kuuden tuhannen sivun pituisen Koraanin selostuksen Risale-i Nur (osmaniksi رساله نور‎). Uskoen, että moderni tiede ja logiikka ovat tulevaisuuden tie, hän kannatti uskonnollisten tieteiden opettamista maallisissa kouluissa ja moderneja tieteitä uskonnollisissa kouluissa. Nursî inspiroi uskonnollisen liikkeen, jolla on ollut tärkeä rooli islamin elvyttämisessä Turkissa, ja jolla on nyt useita miljoonia seuraajia maailmanlaajuisesti. Hänen seuraajansa tunnetaan nimillä Nur Cemaati, Nurcular ja Nurculuk[4]. Vuonna 2008 sen kannattajia arvioitiin olevan 5–6 tai jopa 9 miljoonaa.[5][6][7][8][9][10][11][12][13]

Nursin mielipide oli, että modernina aikana logiikan ja järjen poissulkeminen jumalallisesta uskosta olisi haitallista. Hän halusi haastaa "järkeen pohjautuvaa epäuskoa järkeen pohjautuvalla uskolla". Nursî koki "aggressiivisen ateismin" olevan ihmiskunnan suurin uhka, ja rohkaisi muslimeja ja kristittyjä tekemään yhteistyötä sitä vastaan.[1]

Nursi jakoi elämänsä kolmeen pääkauteen:[14][15]

  • "Vanha Said" (synnyvystä 1920-luvun alkuun): Hän osallistui aktiivisesti politiikkaan uskoen, että se oli paras tapa palvella islamia. Tämä ajanjakso päättyi ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa ja Osmanien valtakunnan romahduksessa.
  • "Uusi Said" (1920-luvulta vuoteen 1949): Valtakunnan kaatumisen aiheuttaman mullistuksen seurauksena Nursi koki syvän henkisen muutoksen.
  • "Kolmas Said" (1949–1960): Alkoi hänen vapauduttuaan Afyonin vankilasta ja kesti hänen kuolemaansa saakka. Tänä aikana Turkissa järjestettiin ensimmäiset demokraattiset vaalit ja Nursi sai nauttia suhteellisesta toimintavapaudesta.

Varhainen elämä ("Vanhan Saidin" kausi)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Said Nursi syntyi kurdikylässä nimeltä Nurs, joka sijaitsee Hizanin lähellä Bitlisiin kaupungissa Osmanien valtakunnassa. Hänen vanhempiensa Mirzan ja Nuriyen sanottiin molempien kuuluneen Ahl al-Baytiin eli profeetta Muhammadin sukulinjaan. Nuorena miehenä hän oli sidoksissa Qadiriyya-sufiveljeskuntaan.[14]

Nursi ei suorittanut perinteistä oppiarvoa (icâzetname), vaan jatkoi koulutustaan epämuodollisesti vierailemalla lyhyesti eri madrasoissa ja tapaamalla alueen merkittäviä šeikkejä.[14] Hän teki nopeasti vaikutuksen paikallisiin oppineisiin poikkeuksellisella muistillaan ja kyvyllään omaksuda vaikeita uskonnollisia tekstejä lyhyessä ajassa.[16] Tämän vuoksi alueen oppineet myönsivät hänelle arvonimen Bediüzzaman.[11]

Vuosina 1897–1907 Nursi asui Vanin kaupungissa kuvernööri Tahir Pashan suojeluksessa.[14] Tänä aikana hän opiskeli islamin tieteiden ohella itsenäisesti historiaa, maantietoa, matematiikkaa, geologiaa, fysiikkaa, kemiaa, tähtitiedettä ja filosofiaa, ja opetteli myös osmaninturkin kielen.[14] Vanissa ollessaan hän kehitti suunnitelman Medresetü'z-Zehrâ -nimisen yliopiston perustamiseksi valtakunnan itäosiin, jossa maallisia ja uskonnollisia tieteitä opetettaisiin rinnakkain.[11]

Vuonna 1907 Nursi matkusti Istanbuliin esitelläkseen yliopistohankettaan hallitukselle, mutta hanke ei edennytviranomaisten vastustuksen vuoksi.[11] Vuoden 1908 nuorturkkilaisten vallankumouksen jälkeen Nursi osallistui aktiivisesti Istanbulin poliittiseen elämään.[17] Hän piti julkisia puheita perustuslaillisuuden ja vapauden puolesta perustellen niiden olevan sopusoinnussa islamin ja šarian hengen kanssa.[18]

Ensimmäisen maailmansodan aikana Nursi liittyi vapaaehtoisjoukkojen komentajana Kaukasuksen rintamalle taistelemaan hyökkääviä venäläisjoukkoja vastaan.[16] Hän osoitti suurta rohkeutta rintamalla ja kirjoitti taistelujen keskellä kuuluisan Koraani-kommentaarinsa İşârâtü'l-İ'câz (Ihmeellisyyden merkit) sanelemalla sitä kirjurilleen ratsailla tai juoksuhaudoissa.[11] Keväällä ja kesällä 1915 Nursi oli läsnä alueilla, joilla tehtiin armenialaisten joukkomurhia, ja hänen on todistettu pyrkineen pelastamaan armenialaisia naisia ja lapsia kuolemalta[15]. Maaliskuussa 1916 venäläiset vangitsivat Nursin ja häntä pidettiin sotavankileirillä Venäjällä kaksi vuotta, kunnes hän onnistui pakenemaan alkuvuodesta 1918 ja palaamaan Istanbuliin Varsovan, Berliinin ja Wienin kautta.[16]

"Uuden Saidin" kausi ja maanpako

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osmanien valtakunnan häviö ensimmäisessä maailmansodassa ja Istanbulin miehitys ulkomaisten joukkojen toimesta johtivat Nursin syvään henkiseen kriisiin.[15] Hän koki ihmisten kehittämän filosofian ja tieteen riittämättömäksi totuuden saavuttamiseksi ja otti Koraanin ainoaksi oppaakseen. Tämä merkitsi "Uuden Saidin" syntyä.[16]

Nursi tuki Turkin itsenäisyyssotaa ja vastusti brittien miehitystä Istanbulissa. Tämän vuoksi Mustafa Kemal kutsui hänet vastaperustettuun parlamenttiin Ankaraan. Saavuttuaan Ankaraan Nursi kuitenkin huomasi, että uuden hallinnon virkamiesten keskuudessa levitettiin ateistisia aatteita ja uskonnollisia velvollisuuksia laiminlyötiin. Hän julkaisi kansanedustajille suunnatun julistuksen, jossa hän kehotti heitä palaamaan islamin periaatteisiin.[15] Tämän seurauksena Nursin ja uuden maallisen hallinnon välille syntyi syvä kuilu.[18]

Alkuvuodesta 1925 Itä-Turkissa puhkesi Šeikki Saidin kapina. Nursi kieltäytyi osallistumasta kapinaan, koska hän halusi välttää verenvodatusta ja veljesmurhia muslimien välillä. Tästä huolimatta uusi hallinto karkotti hänet satojen muiden mukana Länsi-Anatoliaan. Hänet lähetettiin syrjäiseen Barlan kylään Ispartan maakunnassa.[18]

Barlan eristyksessä Nursi aloitti pääteoksensa Risale-i Nur (Valon kirjeet) kirjoittamisen.[16][18] Koska uskonnollisten teosten kirjoittaminen ja julkaiseminen oli uuden maallisen hallinnon aikana kiellettyä, teokset kirjoitettiin salassa vuorilla ja maaseudulla, ja Nursin uskolliset seuraajat kopioivat niitä käsin ja levittivät niitä ympäri Turkkia. Teosten tavoitteena oli puolustaa islamin uskonkappaleita ja pelastaa ihmisten usko (iman) materialismin ja valtiollisen ateismin hyökkäyksiltä.[19][18]

Tämän toiminnan vuoksi Nursi joutui elämään jatkuvan valvonnan alaisena, ja häntä syytettiin toistuvasti valtion maallisen järjestyksen vaarantamisesta. Hän vietti useita vuosia eri vankiloissa (kuten Eskişehirissä, Denizlissä ja Afyonissa) ja kärsi ankarasta painostuksesta, mutta oikeusistuimet vapauttivat hänet lopulta syytteistä kerta toisensa jälkeen.[14]

Risale-i Nur

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Risale-i Nur kirjojen opiskelua (2017).

Toisin kuin perinteiset Koraanin kommentaarit, jotka selittävät tekstiä jae jakeelta kielellisestä tai juridisesta näkökulmasta, Risale-i Nur on niin sanottu "mânevî tefsir" eli sisällöllinen kommentaari. Se keskittyy todistamaan ja selittämään Koraanin jakeiden sisältämiä uskon perusfaktan totuuksia (kuten Jumalan olemassaoloa ja ykseyttä, ylösnousemusta, profeettojen asemaa, kohtaloa ja ihmisen uskonnollisia velvollisuuksia) käyttämällä apuna logiikkaa ja havaintoja maailmankaikkeudesta.[19]

Nursin metodin mukaan maailmankaikkeus on kuin suuri kirja, ja Koraanin osoittamalla tavalla sitä lukemalla ihminen voi löytää todisteet Luojan olemassaolosta ja Hänen ominaisuuksistaan.[19]

Kokoelman tärkeimpiä osia ovat muun muassa:[19]

  • Sözler (Sanat): Kokoelman ensimmäinen osa, joka käsittelee uskon perusteita, järkiperäisiä todisteita Jumalan olemassaolosta sekä kuolemanjälkeisestä elämästä.
  • Mektubat (Kirjeet)
  • Lem'alar (Salamat)
  • Şualar (Säteet)

Viimeiset vuodet ("Kolmannen Saidin" kausi) ja kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1950 Turkissa tapahtui poliittinen käänne, kun maallinen tasavaltalainen kansanpuolue (CHP) hävisi vaalit ja valtaan nousi Adnan Menderesin johtama Demokraattinen puolue (DP). Uusi hallitus suhtautui uskontoon vapaamielisemmin, mikä helpotti myös Nursin ja hänen liikkeensä asemaa. [14]

Tänä elämänsä viimeisenä ajanjaksona ("Kolmas Said") Nursi sai elää suhteellisen vapaasti. Hän salli Risale-i Nur -teosten painamisen virallisissa painotaloissa ja keskittyi opettamaan seuraajiaan, painottaen edelleen rauhanomaista ja henkistä toimintaa poliittisen radikalismin sijasta. Nursi vastusti tiukasti kommunismia ja piti sitä yhtenä aikansa suurimmista uhista ihmisyydelle ja uskolle.[14]

Said Nursi kuoli uupumukseen 23. maaliskuuta 1960 Şanlıurfan kaupungissa Kaakkois-Turkissa. Hänet haudattiin Halil-ur-Rahmanin moskeijan pihamaalle. Vain muutama kuukausi hänen kuolemansa jälkeen, toukokuussa 1960, Turkissa tapahtui sotilasvallankaappaus.[14] Heinäkuussa 1960 sotilashallitus hautasi Nursin ruumiin salaa tuntemattomaan paikkaan estääkseen hänen hautansa muodostumisen seuraajiumme pyhiinvaelluskohteeksi.

Nursin aloittama Nurcu-liike jatkoi kasvuaan hänen kuolemansa jälkeen ja jakautui useisiin eri suuntauksiin (kutenkustantajien ryhmä, Yeni Asya -ryhmä ja myöhempi Gülen-liike), joilla on ollut huomattava vaikutus Turkin uskonnolliseen ja poliittiseen historiaan.[14]

Nursin kirjeystävä Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen tataariyhteisön imaami Habibur-Rahman Shakir (1903–1975) oli kirjeenvaihdossa Said Nursin kanssa. Nursi lähetti hänelle Risale-i Nur -teoksiaan.[20] Istanbulissa vuonna 1976 painettu kirja Bediüzzaman Said Nursî sisältää Shakirin Nursille osoittaman kiitostekstin.[21][22]

Huomautukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ osmaniksi سعيد نورسی
    ‎kurdiksi سەعید نوورسی, Seîdê Nûrsî
    Myös nimillä Said-i Nursî, Said-i Kurdî ja Üstad Nursî.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 Çengel, Yunus: The Life and Thought of Bediuzzaman Said Nursi nursisociety.org. Viitattu 22.1.2025.
  2. ↑ Risale-i Nur & Bediuzzaman Said Nursi risaleinur-int.org. Viitattu 19.7.2026.
  3. ↑ Who is Bediüzzaman? risaleenglish.com. Viitattu 19.7.2026.
  4. ↑ Nurculuk: A Turkish Religious Reneissance islamictermslexicon.com. Viitattu 23.1.2025.
  5. ↑ پەیامی حەشر سەعید نوورسی archive.org.
  6. ↑ Seîdê Kurdî ji ber piştgiriya Şêx Seîd hatiye sirgunkirin rudaw.net.
  7. ↑ Şükran Vahide, Islam in Modern Turkey: An Intellectual Biography of Bediuzzaman Said Nursi, s. 3. ISBN 0791482979
  8. ↑ Janet Klein (2011). The Margins of Empire: Kurdish Militias in the Ottoman Tribal Zone. s. 106 & 116.
  9. ↑ Şükran Vahide (2019). Bediuzzaman Said Nursi: Author of the Risale-i Nur. The Other Press. s. 195.
  10. ↑ Gerhard Böwering, Patricia Crone, Mahan Mirza, The Princeton Encyclopedia of Islamic Political Thought, s. 482. ISBN 0691134847
  11. 1 2 3 4 5 Ian S. Markham; Suendam Birinci; Suendam Birinci Pirim (2011). An Introduction to Said Nursi: Life, Thought and Writings. Ashgate Publishing, Ltd, p 194. ISBN 978-1-4094-0770-6.
  12. ↑ Omer Taspinar, Kurdish Nationalism and Political Islam in Turkey: Kemalist Identity in Transition (Middle East Studies: History, Politics & Law), s. 228. ISBN 041594998X
  13. ↑ Banchoff, Thomas (2008). Religious Pluralism, Globalization, and World Politics. Oxford University Press. s. 237.
  14. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Abu-Rabi', Ibrahim M., ed: Islam at the Crossroads: On the Life and Thought of Bediuzzaman Said Nursi. State University of New York Press, 2003. ISBN 978-0-7914-5700-9
  15. 1 2 3 4 Algar, Hamid: The Centennial of Bediüzzaman Said Nursi. Islamic Culture, 1979.
  16. 1 2 3 4 5 Vahide, Şükran: Islam in Modern Turkey: An Intellectual Biography of Bediuzzaman Said Nursi. State University of New York Press. State University of New York Press. ISBN 978-0-7914-6515-8
  17. ↑ Markham, Ian S.; Pirim, Suendam Birinci: An Introduction to Said Nursi: Life, Thought and Qur'anic Commentary. Ashgate Publishing, 2011. ISBN 978-1-4094-0770-6
  18. 1 2 3 4 5 Yavuz, M. Hakan: Islamic Political Identity in Turkey. Oxford University Press, 2003. ISBN 978-0-19-516085-7
  19. 1 2 3 4 Nursi, Said: The Words: From the Risale-i Nur Collection (Translated by Şükran Vahide). Sözler Neşriyat, 1996.
  20. ↑ Habiburrahman Şakir -İmam Habibur Rahman Shakir- kimdir? Risale-i Nurlar nasıl eline ulaşmıştır, bilgi verir misiniz? sorularlarisale.com. 21.7.2010. Viitattu 19.7.2026.
  21. ↑ Bediüzzaman Said Nursî, istanbul 1976 (s. 646)
  22. ↑ Finlandiya'dan Said Nursi'ye gönderilen mektubun perde arkası risalehaber.com. 8.1.2022. Viitattu 19.7.2026.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Said_Nursî&oldid=24123914”