Osmaniturkki
| Osmaniturkki | |
|---|---|
 Osmaniturkinkielisen lehden kansikuva vuodelta 1913 |
|
| Oma nimi |
لسان عثمانی, lisân-ı Osmânî [liˈsaːnɯ osˈmaːniː] |
| Tiedot | |
| Alue |
 Osmanien valtakunta |
| Ajoitus | 1300-luvulta vuoteen 1928 |
| Virallinen kieli |
Osmanien valtakunta Kreetan valtio Tunisia Turkki (vuoteen 1923) |
| Sija | - |
| Kirjaimisto | arabialainen kirjaimisto |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | turkkilaiset kielet |
| Kieliryhmä | eteläturkkilaiset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | - |
| ISO 639-2 | ota |
| ISO 639-3 | ota |
Osmaniturkki (osmaniturkiksi لسان عثمانی, lisân-ı Osmânî; nykyturkiksi Osmanlı Türkçesi tai Osmanlıca) oli Osmanien valtakunnassa 1300-luvun alusta 1900-luvun alkuun käytetty turkin kielen standardimuoto.[1][2] Osmaniturkki oli merkittävässä asemassa valtakunnan hallinnon, kirjallisuuden ja kulttuurin kielenä.[1] Laveammin termillä voidaan toisinaan myös viitata kaikkiin Anatoliassa ja Balkanilla puhutun turkin kielen historiallisiin kehitysvaiheisiin 1200-luvun lopulta eteenpäin.[2]
Kielitieteellisessä luokituksessa osmaniturkki kuuluu turkkilaisten kielten läntiseen haaraan, ja se edustaa Keski-Aasian seldžukkiheimojen puhumien oghuusimurteiden jatkumoa.[1][2] Kielen kantamuoto on saapunut Anatolian niemimaalle seldžukkien valloitusretkien myötä 1000-luvulla.[1] Kielen historia voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen: vanhempaan (1200–1500-luvut), keskiseen (1600–1700-luvut) ja uudempaan (1800–1900-luvut) osmaniturkkiin.[3]
Kieli oli lähinnä vain kirjakieli, jossa merkittävä osa sanastosta, jopa 80 %, edusti lainasanoja arabiasta ja persiasta. Kielioppi oli turkkilaisten kielten mukaista, mutta lainasanojen kohdalla noudatettiin paikoittain lähtökielen kielioppia.[4]
Osmaniturkkia kirjoitettiin arabialaisella kirjaimistolla, ja siinä oli niin paljon arabialaisia, kreikkalaisia ja persialaisia lainasanoja, että tavallisen kansalaisen oli vaikea ymmärtää sitä. Vuonna 1928, Turkin tasavallan perustamisen myötä (1923), vaihdettiin käyttöön latinalaiset aakkoset. Syynä vaihtoon oli osittain se, että arabialainen kirjoitusjärjestelmä ei sopinut kovinkaan hyvin turkkilaisten kielten kirjoittamiseen vokaalien merkitseminen vaikeuden vuoksi. Myös arabiasta ja persiasta tulleista lainasanoista pyrittiin eroon 1930-luvun kuluessa toteutettujen reformien myötä, jolloin lainasanoja korvattiin turkkilaisilla sanoilla, joita piti usein keksiä. Tämän myötä osmaniturkista tuli vanha kirjakielen muoto, joka jäi sittemmin pois käytöstä.[2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jaakko Anhava: Maailman kielet ja kielikunnat. Tampere: Gaudeamus Kirja, 1998. ISBN 951-662-734-X.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Ottoman Turkish Faculty of Languages and Linguistics. 2023. Georgetown University. Viitattu 4.3.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d Ottoman Turkish | Near Eastern Languages and Civilizations University of Chicago. Viitattu 4.3.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Turkish language | Alphabet, Basics, & Origins Encyclopædia Britannica. 18.10.2023. Viitattu 22.10.2023. (englanniksi)
- ↑ Ottoman Turkish Turkish Language Studies. 2023. University of Pennsylvania. Viitattu 4.3.2024. (englanniksi)