Sacco ja Vanzetti
 | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Pääosin lähteetön |
Nicola Sacco (22. huhtikuuta 1891 – 23. huhtikuuta 1927) ja Bartolomeo Vanzetti (11. kesäkuuta 1888 – 23. huhtikuuta 1927) olivat amerikanitalialaisia anarkisteja, jotka vuonna 1927 tuomittiin kuolemaan ryöstöstä ja murhasta. Heidät teloitettiin sähkötuolissa.
Kumpikin kannatti anarkismin suuntausta, joka puolusti periksiantamatonta sotaa väkivaltaista ja sortavaa hallitusta vastaan.
Vaikka todisteet heitä vastaan osoitettiin pääosin vääriksi, heidän radikaalisuutensa sai tuomariston ja valamiehistön kääntymään heitä vastaan. Heitä epäiltiin South Braintreella Massachusettsissa 15. huhtikuuta 1920 tapahtuneesta kenkätehtaan ryöstöstä ja sen kassanhoitajan ja vartijan murhista.[1]
Valamiehistö tuomitsi 14. heinäkuuta 1921 muutaman tunnin harkinnan jälkeen Saccon ja Vanzettin syyllisiksi ensimmäisen asteen murhaan. Useita tuomiosta tehtyjä valituksia rahoitti pääasiallisesti yksityinen Sacco and Vanzetti Defence Committee. Valitukset perustuivat ristiriitaisiin ballistisiin ja muihin todisteisiin ja ryöstöön osallistuneen kolmannen henkilön tunnustukseen. Tuomion täytäntöön pannut oikeusaste ja lopulta myös Massachusettsin korkein oikeus hylkäsi valitukset. Vuoteen 1925 mennessä oikeusjuttu oli saavuttanut suurta julkisuutta. Tuomittujen puolesta osoitettiin mieltä ympäri maailmaa.
Sacco ja Vanzetti teloitettiin sähkötuolissa 23. elokuuta 1927. Tuomiota seurasi mellakoita Pariisissa, Lontoossa ja muissa kaupungeissa.
Tapaus kulttuurituotteissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saccon ja Vanzettin tapaus on innoittanut kymmeniä teoksia eri taidealoilla. Vuonna 1935 sai kantaesityksensä tapaukseen väljästi pohjautuva näytelmä New Yorkin nukkuessa (Winterset), ja näytelmän pohjalta tehty[2] samanniminen elokuva tuli ensi-iltaan seuraavana vuonna.[3] Heidän tarinansa pohjalta on myöhemmin tehty myös muun muassa elokuva Julma kierre (Sacco e Vanzetti, 1971) sekä useita näytelmäelokuvia ja dokumentteja eri maiden televisioille[4]. Vuonna 2001 kantaesitettiin Anton Coppolan ooppera Sacco and Vanzetti[5].
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Felix Frankfurter: The Case of Sacco and Vanzetti (arkistoitu, tilaajille) theatlantic.com. 1927 (alkuperäinen kirjoitus). Viitattu 15.5.2013. (englanniksi) (Alkuperäinen artikkeli vapaasti luettavana, pdf)
- ↑ Fränti, Mikael: Keski-ikäinen nainen matkustaa isän luokse maalle Carlos Sauran muistojen kuvissa. Helsingin Sanomat, 10.4.1994, s. 71. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Winterset Elonet.. Viitattu 30.1.2023
- ↑ Hakutulos 'sacco vanzetti' Internet Movie Database. Viitattu 15.12.2025.
- ↑ Cropsey, Eugene H.: Sacco and Vanzetti, An American World Premiere. The Opera Quarterly 19(4), 2003, s. 754-780. Oxford University Press. ISSN 1476-2870 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.12.2025. (englanniksi)