Saago

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saagopalmuja

Saago on hiilihydraattipitoista jauhoa, jota saadaan saagopalmujen ytimestä. Saagopalmulajeja on useita, mutta kaksi käytetyintä niistä ovat M. sagu ja M. rumphii. Nimi on aiemmin kirjoittu myös sago.[1] Saago on tärkeä osa Uuden-Guinean ja Molukkien asukkaiden perinteistä ruokavaliota.[2] Siitä paistetaan rieskankaltaisia leipäsiä, joita syödään kalamuhennoksen kanssa. Saago muistuttaa maniokki-kasvista saatavaa tapiokaa. Saagoa muistuttavia perunasta tehtyjä helmiryynejä on kutsuttu myös perunasaagoksi.[3]

Saagopalmut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saagopalmujen kaksi käytetyintä lajia ovat Metroxylon sukuun kuuluvat M. sagu ja M. rumphii. Muita saagopalmusukuja ovat Arecastrum, Arenga, Caryota, Corypha, Eugeissona, Mauritia ja Roystonea. Kaikkiaan saagopalmulajeja on noin 15 ja niitä esiintyy sekä itäisellä että läntisellä pallonpuoliskoilla. Merkittävin näistä, M. sagu, esiintyy lähinnä Malaijan saaristossa ja Uudessa-Guineassa. Saago on koko maailman mittakaavassa kuitenkin suhteellisen merkityksetön ravinnon lähde. Koko saagontuotanto vastaa vain 1,5 prosenttia maailman tärkkelyksen tuotannosta. Saagoa saadaan 27 metrisestä palmusta 130-180 kiloa.[4]

Raaka saago Metroxylon suvun palmusta sisältää 285-355 kaloria 100 grammaa kohti. 70-90 prosenttia siitä on hiilihydraatteja, 0,3 prosenttia kuituja ja 0,2 prosenttia proteiineja. Se sisältää myös useit mineraaleja, kuten kalsiumia, fosforia ja rautaa.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saagosta valmistettu pannukakku.

Saagon käytön historia on epäselvä. Joidenkin tutkijoiden mukaan saago on ollut osa Tyynenmeren saarten asukkaiden ruokavaliota esihistoriallisista ajoista lähtien, ehkä jo jopa neoliittiselta kivikaudelta lähtien. Jotkut tukijat sijoittavat saagon käyttöönoton vasta paljon myöhemmälle ajalle. Saagopalmut olivat todennäköisesti joka tapauksessa varhaisten Kaakkois-Aasian asukkaiden tärkeimpiä ravintokaseja. Maantieteilijä Carl O. Sauerin mukaan saagopalmujen viljely alkoi tältä alueelta. Sittemmin saagolla on ollut tärkeä osa ravintona osittain myös muuallakin. Sitä tiedetään käytetyn laajasti esimerkiksi Tang-dynastian aikaisessa Kiinassa. Läntisellä pallonpuoliskolla saagon käyttö on ollut selvästi harvinaisempaa. Tosin esimerkiksi kolmoisliiton sodan jälkeen paraguaylaisten maaniviljelijöiden on sanottu selvinneen nälänhädästä paljolsi saagon avulla. Myös eräät intiaaniheimot, kuten Venezuelan waraot, käyttävät saagoa ravintonaan.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pienehkö sivistyssanakirja
  2. Valentine.gr
  3. Rahola - syötäviä sanoja
  4. a b c Kenneth F. Kiple ja Kriemhild Coneè Ornelas: The Cambridge World History of Food, s. 201-202. Cambridge University Press, 2000. ISBN 0 521 40216 6. (englanniksi)
Tämä ruokaan, juomiin, ravintoon tai ruoanlaittoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.