SN 1006

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
SN 1006
SN 1006:n supernovajäänne
SN 1006:n supernovajäänne
 Epookki 2000
Supernovatyyppi Ia
Galaksi Linnunrata
Tähdistö Susi
Rektaskensio 15h 2m 8s
Deklinaatio -41° 57′
Löytöpäivä 1. toukokuuta (17. huhtikuuta) 1006
Kirkkaus -7,5
Etäisyys 7100 valovuotta
2,17 kiloparsekia
Fyysiset ominaisuudet
Muuta Lienee syntynyt kahden valkoisen kääpiön törmäyksestä

SN 1006 oli todennäköisesti kirkkain historiallisena aikana havaittu supernova.[1][2] Sen ollessa kirkkaimmillaan sen näennäisen magnitudin on arvioitu olleen -7.5,[1][3] jolloin se näkyi maahan noin 16 kertaa kirkkaampana kuin Venus. Supernova tuli näkyviin huhtikuun 30. ja toukokuun 1. päivien välisenä yönä 1006[4] Suden tähdistössä, ja sitä kuvasivat havaitsijat Kiinassa, Japanissa, Mesopotamiassa (nyk. Irakissa), Egyptissä, Italiassa ja Sveitsissä.[1] Mahdollisesti sitä esittävät myös eräät Pohjois-Amerikasta löydetyt kalliopiirrokset.[5] Aikalaislähteiden mukaan se oli selvästi näkyvissä keskellä päivääkin. Nykyisten tähtitieteilijöiden mukaan sen etäisyys Maasta oli noin 7100 valovuotta.[6]

Historialliset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Egyptiläinen tähtitieteilijä Ali ibn Ridwan kirjoitti, että uusi tähti oli noin kolme kertaa kirkkaampi kuin Venus ja että siitä lähteneen valon määrä vastasi lähes neljäsosaa Kuun kirkkaudesta.[4][7] Muiden havaitsijoiden tavoin Ali ibn Ridwan totesi, että uusi tähti oli matalalla lähellä eteläistä horisonttia. Kun se oli lähellä Skorpionin tähdistöä, sitä pidettiin huonona enteenä, ja astrologit selittivät sen merkinneen, että tulossa oli sotia, ruttoa, nälänhätiä ja muita onnettomuuksia.[7]

Pohjoisin paikka, jossa supernovahavainnosta on säilynyt mainintoja aikalaislähteissä, on St. Gallenin luostari Sveitsissä, noin 47,5° pohjoista leveyttä. Luostarin munkki Hepidannus kirjoitti, että uusi poikkeuksellisen kirkas tähti näkyi lähellä eteläistä taivaanranta kolmen kuukauden ajan ja että se merkillisellä tavalla välillä laajeni, välillä pieneni ja katosi välillä kokonaan.[8][7] Tätä kuvausta on pidetty osoituksena siitä, että todennäköisimmin kyseessä oli tyypin Ia supernova.

Eräiden historiallisten lähteiden mukaan tähti oli niin kirkas, että se loi varjoja. Varmana pidetään, että jonkin aikaa se näkyi keskellä päivääkin.[3]

Kiinalaisten lähteiden mukaan tämä "vierastähti"[2] näkyi kolmen vuoden ajan. Song-dynastian virallisen historiateoksen, Songshin mukaan (kappaleet 56 ja 461) 1. toukokuuta 1006 näkynyt tähti ilmestyi etelään Juuren (Di) tähdistöön, Suden tähdistön itäpuolelle ja yhden asteen verran länteen Kentaurista. Se oli niin kirkas, että sen valossa maassa olleet esineet näkyivät yöllä.

Kiinalainen astrologi Zhou Ke-Ming, joka oli parhaillaan paluumatkalla Guangdongissa suorittamistaan tehtävistä Kaifengiin, selitti keisarille, että tähti, joka oli väriltään keltainen ja hyvin kirkas, oli hyvä merkki, joka ennusti menestystä valtakunnalle, jonka yllä se näkyi.[9] Väitettä, että tähti olisi ollut keltainen, on kuitenkin syytä epäillä, sillä Zhou saattoi valita suosiollisena pidetyn värin poliittisista syistä.[10]

Supernovan varhaisessa kehityksessä näyttää olleen kaksi vaihetta. Ensin se oli parin kolmen kuukauden ajan kirkkaimmillaan, sitten se himmeni, mutta kirkastui jälleen noin puolentoista vuoden ajaksi.

Pohjois-Amerikassa Hohokamista White Tank Mountain Regional Parkista Arizonasta on löydetty kalliopiirros, jonka on arveltu esittävän vuoden 1006 supernovaa.[5][6]

Jemenistä on löydetty muistiinpanoja, joiden viittaavat siihen, että SN 1006 olisi havaittu jo 17. huhtikuuta 1006, kaksi viikkoa ennen kuin sen yleensä on oletettu tulleen näkyviin.[11]

Supernovajäänne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SN 1006:n jäänteen laajenemista koskevien havaintojen vertailua

SN 1006:n supernovajäänne tunnistettiin ensimmäisen kerran vuonnan 1965, jolloin Doug Milne ja Frank Gardner yhdistivät tutkivat Parkesin observatorion radioteleskoopilla tunnettua radiolähdettä nimeltä PKS 1459-41 ja yhdistivät sen supernovaan.[12] Se sijaitsee lähellä Beta Lupi -tähteä ja on näennäiseltä halkaisijaltaan noin 30 kaariminuutin suuruinen.[13] Sen on havaittu lähettävän myös röntgensäteilyä ja näkyvää valoa, ja vuonna 2010 sen havaittiin lähettävän myös hyvin korkeaenergistä gammasäteilyä.[14] Siihen ei ole todettu liittyvän neutronitähteä eikä mustaa aukkoa, mikä viittaa siihen, että kyseessä on tyypin Ia supernovan jäänne. Tämäntyyppisessä supernovarähdyksissä tähtien oletetaan kokonaan hajoavan, niin ettei neutronitähteä tai mustaa aukkoa muodostu.[15] Vuonna 2012 tehdyissä havainnoissa ei SN 1006:n läheisyydestä löydetty mitään tarpeeksi massiivista seuralaistähteä, jotta se olisi voitu havaita,[16]. Tämä viittaa siihen, että SN 1006 todennäköisimmin syntyi kahden valkoisen kääpiön törmäyksestä.[16] Räjähdyksessä molempien tähtien kaikki aine olisi lentänyt avaruuteen ja jäljelle olisi jäänyt vain vähäinen kaasupilvi.[17]

Supernovajäänne sijaitsee arviolta noin 2,2 kiloparsekin eli 7100 valovuoden päässä Maasta, jolloin sen todellinen läpimitta on noin 20 parsekia.

Vaikutukset Maassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimukset viittaavat siihen, että tyypin Ia supernovasta tulee Maahan saakka huomattavasti enemmän gammasäteilyä kuin Auringosta, vaikka supernova räjähtäisi tuhannen parsekin päässä.[18] Se voisi vahingoittaa Maata suojaavaa otsonikerrosta ja vaikuttaa elämään ja ilmastoon. Vaikka SN 1006:lla ei ilmeisesti juuri ollut tällaisia seurauksia, sen gammasäteilyn vaikutuksesta ilmakehässä todennäköisesti syntyi ensin typen oksideja ja niistä edelleen nitraatteja, jotka laskeutuivat maan pinnalle muun muassa lumisateiden mukana ja ovat yhä havaittavissa Etelämanteren jäätikössä.[19]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:SN 1006

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c P. Frank Winkler, Gaurav Gupta: The SN 1006 Remnant: Optical Proper Motions, Deep Imaging, Distance, and Brightness at Maximum. The Astrophysical Journal, 1.3.2003, nro 585, s. 324–335. doi:10.1086/345985. Bibcode:2003ApJ...585..324W. Artikkelin verkkoversio.
  2. a b Jukka Maalampi (toim.); Juha Peltoniemi: ”Supernova – tähti tiensä päässä”, Minne menet, maailmankaikkeus? Kirjoituksia kosmoksesta. Fysiikan kustannus, 2000. ISBN 951-97790-0-0.
  3. a b Astronomers Peg Brightness of History’s Brightest Star 5.3.2003. National Optical Astronomy Observatory. Viitattu 19.4.2018.
  4. a b Cause of Supernova SN 1006 Revealed Universitat de Barcelona. Viitattu 19.4.2018.
  5. a b Ancient Rock Art Depicts Exploding Star space.com. Viitattu 19.4.2018.
  6. a b Francis Reddy: Rock Art Records an Ancient Blast. Francis Reddy, 5.6.2006. Artikkelin verkkoversio.
  7. a b c Bernard R. Goldstein: Evidence for a Supernova of A.D. 1006. The Astronomical Journal, 1965, 70. vsk, nro 1, s. 105–114. doi:10.1086/109679. Bibcode:1965AJ.....70..105G. Artikkelin verkkoversio.
  8. Cod. Sang. 915 (Sisältää skannatun kopion keskiaikaisesta käsikirjoituksesta) Stiftsbibliotek St. Gallen. Viitattu 19.4.2018. (latinaksi)
  9. Stories of SN 1006 in Chinese literatures Zhou Ke-Ming changed the divination (pdf) (sivu 20)
  10. Paul Murdin, Lesley Murdin: Supernovae, s. 14–16. Cambridge University Press, 1985. ISBN 052130038X. Teoksen verkkoversio.
  11. Wafiq Rada, Ralph Heuhaeuser: Supernova SN 1006 in two historic Yemeni reports. Astronomische Nachrichten, 20.4.2015, nro 336, s. 249–257. doi:10.1002/asna.201412152. Bibcode:2015AN....336..249R. Artikkelin verkkoversio.
  12. F. F. Gardner, D. K. Milne: The supernova of A.D. 1006. The Astronomical Journal, 1965, nro 70. doi:10.1086.109813. Bibcode:1965AJ.....70..754G. Artikkelin verkkoversio.
  13. D. A. Green: A catalogue of 294 Galactic supernova remnants. Bulletin of the Astronomical Society of India, 2014, nro 42. Bibcode:2014BASI...42...47G. Artikkelin verkkoversio.
  14. F. Acero ym.: First detection of VHE gamma-rays from SN 1006 by HESS. Astronomy and Astrophysics, 2010, nro 516. doi:10.1051/0004-6361/200913916. Bibcode:2010A&A...516A..62A. Artikkelin verkkoversio.
  15. J. C. Wheeler: Cosmic Catastrophes: Supernovae, Gamma-Ray Bursts, and Adventures in Hyperspace. Cambridge University Press, 2000. ISBN 0-521-65195-6. Teoksen verkkoversio.
  16. a b J. I. González Hernández P. Ruiz-Lapuente, H. M. Tabernero, D. Montes, R. Canal, J. Méndez, L. R. Bedin: No surviving evolved companions of the progenitor of SN 1006. Nature, 2012, nro 7417, s. 533–536. doi:10.1038/nature11447. Bibcode:2012Natur.489..533G. Artikkelin verkkoversio.
  17. Sakari Nummila: Vuoden 1006 supernovan aiheuttaja selvisi. Tähdet ja avaruus, 1.10.2012. Artikkelin verkkoversio.
  18. Will a Nearby Supernova Endanger Life on Earth? 30.3.2006. Viitattu 19.4.2018.
  19. Ancient supernovae found written into the Antarctic ice. New Scientist, 4.3.2009, nro 2698. Artikkelin verkkoversio Viitattu 19.4.2018.