SMS Emden (1908)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
SMS Emden
Aluksen vaiheet
Rakentaja Kaiserliche Werft Danzig
Hinta 5 960 000 Saksan markkaa
Kölinlasku 6. huhtikuuta 1906
Laskettu vesille 26. toukokuuta 1908
Palveluskäyttöön 10. heinäkuuta 1909
Poistui palveluskäytöstä uponnut 14. marraskuuta 1914
Tekniset tiedot
Uppouma 3 664 t (normaali)
4 268 t (kuormattu)
Pituus 118,3 m
Leveys 13,5 m
Syväys 5,53 m
Koneteho 15 000 shp
Nopeus 24 solmua
Miehistöä 18 upseeria
343 miehistönjäsentä
Aseistus
Aseistus 10 x 10,5 cm SK L/40 -tykkiä
8 x 5,2 cm SK L/55 -tykkiä
2 x 45 cm torpedoputkea

SMS Emden oli Saksan keisarikunnan laivaston Dresden-luokan kevyt risteilijä ensimmäisen maailmansodan ensi kuukausina. Syksyllä 1914 kapteeni Karl von Müllerin johdolla aluksen miehistö valtasi ja upotti Intian valtamerellä noin 50 laivaaselvennä. Marraskuussa 1914 Australian laivaston risteilijä HMAS Sydney upotti aluksen Kookossaarten edustalla.[1]

Pääartikkeli: Dresden-luokka

Alus tilattiin Kaiserliche Werft Danzigilta, missä köli laskettiin 6. huhtikuuta 1906. Alus laskettiin vesille 26. toukokuuta 1908 ja otettiin palvelukseen 10. heinäkuuta 1909.[2]

Ensimmäisen maailmansodan alkaessa Emden oli Saksan Tyynenmeren laivueessa. Alus lähti 30. heinäkuuta 1914 Tsingtausta partiomatkalle Japanin meren suulle, missä sen tehtävänä oli tuhota Venäjän keisarikunnan laivaston Askold. Alus epäonnistui tehtävässään, mutta sen miehistö valtasi Koreansalmessa Venäjän vapaaehtoislaivaston Ryasanin (myöh. apuristeilijä SMS Cormoran). Vallattu alus toimitettiin 6. elokuuta Tsingtauhun, mistä Emden lähti merelle emälaiva Markomannian ja apuristeilijä Prinz Eitel Friedrichin kanssa kohdatakseen laivueen pääosan Paganissa. Osasto liittyi 12. elokuuta Paganissa amiraali von Speen johtamaan laivueeseen.[3]

Emdenin purjehdus

Von Spee sai tiedon Japanin liittymisestä sotaan, jolloin Emden sai erillistehtävän purjehtia Markomannian kanssa etelään.[4] Alukset läpäisivät 23. elokuuta Molukkiensalmen, minkä jälkeen ne purjehtivat Jaavan etelärannikkoa länteen aloittaen syöksyn Intian valtamerelle.[5]

Alus hiilesti Sumatran rannikolla, mistä se lähti 5. syyskuuta Markomannian kanssa kohti Ceylonia. Noin 200 merimailia ennen rannikkoa alus kääntyi pohjoiseen Ceylonin ja Kalkutan väliselle laivareitille. Aluksen miehistö valtasi 10. syyskuuta noin 150 merimailia etelään Madrasista Kreikan lipun alla purjehtineen Pontoporosin, jolla oli lastinaan 6 000 tonnia hiiltä. Alus liitettiin huoltolaivana osastoon. Aluksen miehistö valtasi 250 merimailia Madrasista kaakkoon Kalkutasta Bombayhin matkalla olleen 3 413 tonnin Indusin, joka tyhjänä upotettiin tykkitulella miehistön siirryttyä Markomannille.[6]

Seuraavana päivänä noin 150 mmerimailia edellisestä valtauksesta aluksen miehistö valtasi 6 102 tonnin Lovatin, jonka miehistö siirrettiin Markomannille ennen upotusta tykkitulella. Aluksen miehistö kohtasi 12. syyskuuta Kalkutasta New Yorkiin matkanneen 4 657 tonnin Kabingan, jonka lasti oli amerikkalaisten omistamaa. Vallattu alus määrättiin seuraamaan risteilijää. Aamulla 13. syyskuuta aluksen miehistö valtasi kaksi alusta. Killin oli matkalla Colomboon lastinaan 5&nbap;000 tonnia hiiltä ja Diplomat oli matkalla Lontooseen lastinaan 7 000 tonnia erilaisia hyödykkeitä kuten 30 000 säkkiä teetä. Kumpikin alus upotettiin miehistön siirron jälkeen.[6]

Alus kohtasi Italian lipun alla purjehtineen SS Loredanon, joka pysäytettiin. Emdenin päällikkö pyysi Loredanon päällikköä Giacopoloa vastaanottamaan vallattujen alusten miehistöt. Giacopolo kieltäytyi, koska aluksella ei ollut riittävästi elintarvikkeita kaikkien ruokkimiseen. Loredano kohtasi matkan jatkuttua merellä City of Rangoonin, joka oli varustettu radiolaittein. Aluksen päällikkö varoitti alueella olevasta kaapparista, minkä jälkeen se palasi Kalkuttaan samoin kuin monet alueella olleet alukset.[6]

Emden siirtyi emälaivan ja kahden valtaamansa aluksen kanssa False Bayhin hiilestämään. Alus oli 14. syyskuuta noin 30 merimailia False Pointista kaakkoon, kun se kohtasi Negapatamista Kalkuttaan matkanneen Trabbochin. Aluksen miehistö upotti kohtaamansa aluksen, kun aluksen radisti oli ilmoittanut saaneensa radiolla tiedon alueella olevasta risteilijästä. Kabinga lähetettiin sotavankien kanssa Kalkuttaan.[7]

False Bayhin siirtyessään aluksen miehistö upotti Clan Mathesonin. Seuraavat kaksi päivää alus risteili Sandsheadin edustalla kohtaamatta aluksia. Alus hiilesti False Pointin edustalla kreikkalaisalukselta, minkä jälkeen se ylitti Rangooninlahden. Illalla 18. syyskuuta alus oli 24 merimailia kaakkoon Rangoon-joen suulta, missä sen miehistö valtasi Norjan lipun alla matkanneen Dovren. Seuraavana päivänä Dovre lähetettiin Rangooniin.[7]

Alus oli 22. syyskuuta Madrasin edustalla, mistä se avasi tykkitulen Burmah Companyn öljysäiliöihin. Tykkituli sytytti palamaan kaksi säiliötä, joissa oli yhteensä lähes puoli miljoonaa gallonaa kerosiinia. Muutama kranaatti putosi kaupunkiin ja joitakin osui satamassa olleeseen SS Chupraan. Tykkitulessa sai surmansa viisi ihmistä ja noin tusina haavoittui. Rannikkotykistön avatessa tulen alus vetäytyi etelään. Seuraavana aamuna alus hiilesti Markomannialta, minkä jälkeen se lähti kohti Pondicherryä ja Cuddalorea.[8]

Alus jatkoi Ceylonin itärannikkoa etelään kiertäen saaren. Pontoporos lähetettiin valtausmiehistöineen Sumatran länsirannikolle, mutta Markomannia jäi risteilijän luokse. Aluksen miehistö valtasi iltapäivällä 25. syyskuuta noin 25 merimailia Galleesta etelään painolastissa matkanneen King Ludin, joka upotettiin. Alus saapui seuraavana yönä Colombon sataman suulle, jolloin havaittiin satamasta saapuva alus. Aluksen miehistö valtasi noin 50 merimailia seurattuaan sokerilastissa olleen Tymericin, joka upotettiin. Risteilijä siirtyi Cape Comorin eteläpuolelle valvomaan Bombaystä ja Adenista Colomboon saapuvaa laivareittiä.[9]

Aluksen miehistö valtasi Gryfevalen, jolle asetettiin valtausmiehistö. Alukset lähtivät Minikoille, joka on puolivälissä Laccadivea ja Malediiveja. Täällä risteilijä kykeni valvomaan Punaiselle merelle johtavaa laivareittiä. Aluksen miehistö valtasi 27. syyskuuta Bureskin, Riberan ja Foylen, joista kaksi viimeistä painolastissa matkannutta upotettiin. Bureskinin lastina oli walesiläistä hiiltä, joten se liitettiin huoltoaluksena laivastoon. Emden saapui 29. syyskuuta Telidun atollille Malediiveilla.[9]

Britannian kuninkaallisen laivaston amiraali Jerram sai 9. lokakuuta tiedon kreikkalaisesta aluksesta, joka oli ankkurissa Sumatran länsirannikolla Pulo Tapakin edustalla. Hän määräsi HMS Yarmouthin päällikön Grantin tutkimaan asiaa. Yarmouth saapui 12. lokakuuta Pulo Tapakiin, missä sen miehistö valtasi Pontoporoksen ja Markomannian. Emden oli matkalla Malediiveilta kohti Chagossaaria, missä se kohtasi valtaamansa hiililaivan Bureskin.[10]

Hiilestyksen päätyttyä Felidu atollilla Emden lähti Diego Garcialle. Alukselta ei kuitenkaan havaittu muita aluksia. Alus hiilesti 9. lokakuuta uudelleen Bureskilta Diego Garcialla, missä se saatiin myös huollettua ja miehistö lepoa. Työ saatiin päätökseen 10. lokakuuta, jolloin alus lähti pohjoiseen.[10]

Aluksen miehistö valtasi 15.-20. lokakuuta seitsemän alusta, mistä saatiin tieto St. Egbertin saapuessa Malabariin Cochiniin mukanaan kuuden muun aluksen miehistöt. Vallatut alukset St. Egbertin lisäksi olivat Clan Grant, Benmohr, Chilkana, Exford, Ponrabbel ja Troilus, jotka kaikki upotettiin lukuun ottamatta Exfordia. Exfordin lastina oli 6 000 tonnia walesiläistä hiiltä, mikä korvasi aiemmin menetetyt emäalukset.[10]

Emden lähti 20. lokakuuta St. Egbertin lähdön jälkeen kahden mukana olevan hiililaivan kanssa etelään. Colombon tasalta alus kääntyi kaakkoon. Müller määräsi iltapäivällä 21. lokakuuta Exfordin Kookossaarten pohjoispuolelle. Illalla 25. lokakuuta Emden ja Buresk ankkuroituvat Nikobaareilla Nankowryn satamaan, josse risteilijä hiilesti.[11]

Hieman kello viiden jälkeen aamulla 28. lokakuuta Emden tunkeutui naamioituna ja väärän lipun alla Penangin satamaan. Reilun kilometrin päästä aluksella nostettiin Saksan keisarikunnan sotalippu ja laukaistiin torpedo, joka osui Venäjän keisarikunnan laivaston risteilijän Žemtšugin perään. Osuman seurauksena risteilijän konehuone täyttyi vedellä. Ohittaessaan vaurioituneen aluksen noin 300 metrin päästä Emdenin tykit avasivat tulen. Seuraavaksi Emden kääntyi ja kulki uudelleen venäläisaluksen editse ampuen tykeillään ja laukaisten torpedon. Venäläisalus räjähti puoli tuntia saksalaisaluksen saapumisen jälkeen, minkä jälkeen Emden poistui satama-alueelta kohdaten luotsialuksen pysähtyneen Glenturretin. Valtausmiehistöjen lähtiessä saapui Ranskan laivaston hävittäjä Mousquet, joka tuhottiin tykkitulella seitsemässä minuutissa. Rahtilaivan valtauksesta jouduttiin luopumaan, mutta merestä pelastetuilta ranskalaisilta Müller kuuli Pontoporoksen valtauksesta.[12]

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Corbett, Sir Julian S.: History of the Great War Based on Official Documents - Naval Operations Volume One. Imperial War Museum, 1938. ISBN 978-1-843424894. (englanniksi)
  1. Tietosanakirja 1909, osa 11, Hakusana: Emden
  2. Gardiner 1985 s. 157
  3. Corbett s. 141-147
  4. Corbett s. 147-148
  5. Corbett s. 156
  6. a b c Corbett s. 288-289
  7. a b Corbett s. 294
  8. Corbett s. 297-298
  9. a b Corbett s. 300-301
  10. a b c Corbett s. 332-334
  11. Corbett s. 335-336
  12. Corbett s. 337-338

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä laivoihin tai muuhun vesiliikenteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.