S. E. Multamäki
Sulo Emil Multamäki (22. helmikuuta 1889 Hollola – 8. toukokuuta 1968 Helsinki)[1] oli suomalainen metsätieteilijä. Hän oli Helsingin yliopiston suometsätieteen professori 1944–1957.[2]
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Multamäen vanhemmat olivat maanviljelijä Juho Fredrik Multamäki ja Amanda Kustaava Lehtonen ja puoliso vuodesta 1932 lastentarhanopettaja Helvi Saima Larja (Lönnqvist). Hän tuli ylioppilaaksi Lahden yhteiskoulusta 1911 ja suoritti metsänhoitotutkinnon 1914, jolloin hänestä tuli myös metsäkonduktööri, filosofian kandidaatin tutkinnon 1917 ja filosofian lisensiaatin ja tohtorin tutkinnon 1919. Toimittuaan eri tehtävissä suonkuivauksen parissa Multamäki nimitettiin Helsingin yliopiston suometsätieteen professorin viran ensimmäiseksi haltijaksi 12. toukokuuta 1944.[3]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tutkimuksia metsien tilasta Savossa ja Karjalassa (väitöskirja), 1919
- Suomen soista ja niiden metsittämisestä, 1920
- Tutkimuksia ojitettujen turvemaiden metsänkasvusta, 1923
- Suometsätalous ja sen edistäminen Suomessa, 1926
- Havaintoja Baijerin soista ja niiden taloudellisesta käytöstä, 1929
- Metsäojien mittojen ja muodon muuttamisesta, 1934
- Metsäojien kivityöt ja kivennostolaite Kivikelkka M I (pat. Suomessa N:o 17706), 1937
- Kuusen kylvöstä ja istutuksesta metsitettävillä soilla, 1939
- Kuusen taimien paleltuminen ja sen vaikutus ojitettujen soiden metsittymiseen, 1942
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Juhani Päivänen: Multamäki, Sulo Emil (1889 - 1968) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2005. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 6, p. 67
- ↑ ”Multamäki, Sulo Emil”, Suomen metsänhoitajat. Finlands forstmästare 1931–1945, s. 424-425. Helsinki: Suomen Metsänhoitajaliitto, 1946.
| ||||||||||||||
