Säiliöinti

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Säiliöinti (engl. containerization) tai käyttöjärjestelmätason virtualisointi tarkoittaa kevyempää eriyttämistä kuin hypervisorilla tehtävä virtualisointi.

Ratkaisuja ovat muun muassa FreeBSD:n jail, Linux container, NetBSD:n sysjail, AIX Workload Partitions ja Solaris Container/Zone.

Säiliöt eivät tarvitse hypervisoria, virtuaalikoneita eikä tarvitse suorittaa kokonaista asiakaskäyttöjärjestelmää varsinaisen käyttöjärjestelmän lisäksi.[1] Myöskään levytilaa ei tarvitse varata toistuville tiedoille.[2] Säiliöitä voi käyttää kuudesta kahdeksaan kertaa enemmän samalla laitteistolla kuin perinteisellä virtualisoinnilla.[2]

Toteutustekniikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhainen tapa on ollut Unixissa toteutettu chroot-rajoitus hakemistopuun rajaamiseksi, joka myöhemmin lisättiin 4.2BSD:ssä.[3]

Linuxissa säiliöinnin toteuttamiseen käytetään ytimen tukemia cgroup-resurssointia ja nimiavaruuksia.[2] Eri ratkaisuja ovat Docker, Linux-VServer, lmctfy, LXC ja OpenVZ.

Myös Copy-on-write -tekniikkaa voidaan käyttää hyödyksi, jolloin oma tallennustila varataan vasta kun on tarvetta tallettaa eriävää tietoa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Wainewright, Phil: Virtualization is dead, long live containerization 2.7.2014. Viitattu 3.12.2017.
  2. a b c Chenxi Wang: What is Docker? Linux containers explained 29.6.2017. InfoWorld. Viitattu 4.12.2017.
  3. 9. Conclusion Viitattu 4.12.2017.
Tämä tietotekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.