S'more

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
S'more

S'more on makea täytekeksiä muistuttava herkku, joka koostuu kahdesta keksistä, suklaasta ja paahdetusta vaahtokarkista. S'moret ovat suosittuja varsinkin Yhdysvalloissa ja Kanadassa, mutta ne ovat vuosien varrella levinneet myös muualle maailmaan. Perinteisesti s’moret valmistetaan leirinuotiolla.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

S'moret ovat olleet suosittu leirinuotiolla valmistettava herkku Yhdysvalloissa ja Kanadassa vuosikymmeniä. S'moren ensiesiintyminen keittokirjassa oli 1920-luvun alussa, kun Campfire-karkkivalmistaja julkaisi keittokirjan, joka hyödyntää resepteissään vaahtokarkkeja.[1] Keittokirjassa s’more esiintyy nimellä “Graham Cracker Sandwich”, eli grahamkeksi kerrosleipä. Myöhemmin käyttöön vakiintui termi s'more. Tämä nimitys tulee englannin kielen “some more” ilmauksen lyhentämisestä.[2] Tällä viitataan siihen, että herkku olisi niin hyvää, että sen syöjä ei malta sanoa lausettaan loppuun, kun pyytää lisää herkkua.

S'morea on vuosien varrella kutsuttu muillakin nimillä, ja sillä on ollut eri kirjoitusasuja. 1950-luvulla jotkin keittokirjat käyttivät kirjoitusasua S’More. Vuonna 1958 julkaistu Intramural and Recreational Sports for High School and College käyttää samasta herkusta nimeä “marshamallow toasts”, eli paahdetut vaahtokarkit.[3]

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alun perin partiolaisten suosima herkku valmistetaan perinteisesti leirinuotion tai muun avotulen ääressä. Nykyään valmistustapaa voi soveltaa, ja s’moreja voi valmistaa uunissa, mikrossa tai kaasuhellan liekissä.

S'moren yksinkertaisuus on merkittävä syy herkun suosioon. Perinteinen s'more valmistetaan paahtamalla vaahtokarkkia avotulella käyttämällä grillitikkua. Vaahtokarkkia suositellaan paahtamaan, kunnes se on lämmennyt ja saanut pintaansa sopivasti kultaisen ruskeaa väriä. Vaahtokarkin paahtoastetta on helppo muokata valmistajan tai syöjän mieltymysten mukaan hyvin kevyesti paahdetusta lähes palaneeseen. Kahden grahamkeksin tai muun kaurakeksin väliin laitetaan ohut viipale tummaa tai maitosuklaata ja sopivasti paahdettu vaahtokarkki. Keksejä voi kevyesti puristaa yhteen, jotta kaikki raaka-aineet tarttuisivat toisiinsa. Lämmin vaahtokarkki sulattaa suklaata hieman ja näin valmistuu helppo, nopea ja makea leirinuotioherkku.[4] Vapaaehtoinen viimeinen vaihe on kääriä valmis s’more esimerkiksi folioon ja lämmittää sitä vielä lisää. Tämä on hyödyllinen vaihe, jos haluaa, että s’moren sisällä oleva suklaa sulaa kunnolla.

Yksinkertaisten raaka-aineidensa ansiosta s’moreja voi muunnella, ja niitä voi hyödyntää myös muissa leivonnaisissa, kuten kakuissa, brownieissa ja pikkuleivissä.[5] Lisäksi s’more on nykyään yleinen maku muun muassa kekseissä tai suklaassa. Näin yhteen s’moren raaka-aineeseen yhdistetään jo valmistusvaiheessa kaksi muuta, ja tuttu makuyhdistelmä on valmis syötäväksi ilman herkkupinon rakentamista ja vaahtokarkin paahtamista.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]