Rymy-Eetu
Rymy-Eetu oli Erkki Tantun piirtämä sarjakuva,[1] joka ilmestyi vuosina 1930–1973.[2] Sarjakuvan päähenkilö Rymy-Eetu on väkevä, varreltaan vanttera mies, joka niin sodan kuin rauhan aikoina pystyi lähes yli-ihmismäisiin suorituksiin. Sarjassa ei pääsääntöisesti ollut lainkaan tekstiä.
Hahmot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rymy-Eetu sai nimensä väkevyytensä ja miehekkyytensä mukaan, vaikkei hän koskaan kova rymyäjä ollut. Välillä hän tuntuu hallitsevan luonnonvoimiakin. Tosin hänen uhitteleva luonteensa saattaa hänet joskus pulaan. Mutta tiukassakin paikassa piippu pysyy jämäkästi suupielessä. Rymy-Eetun vastapelurina on usein serkkupoika Kalle Kuikkaneva, lyhyenläntä silmälasipäinen veijari, joka nokkeluuttaan joskus pääsee Rymy-Eetusta voitolle.
Ilmestyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rymy-Eetu ilmestyi ensimmäisen kerran Nuoressa Voimassa vuonna 1930. Silloin hahmolla ei vielä ollut nimeä. Seuraavana vuonna sarjakuvaa alkoi julkaista Kansan Kuvalehti, jossa Ilmari Turja keksi nimen uudelle sankarille. Innoittajana saattoi olla Pentti Haanpään novellissa Hanuri-pelimannin elämäkerta (1927) esiintynyt Remu-Eemeli-niminen hahmo. Rymy-Eetu ilmestyi eri vuosikymmenillä eri lehdissä ja strippejä kertyi kaikkiaan noin 1900 kappaletta, kunnes sarja lakkasi kesällä 1973.[2] Kaikkiaan sarjakuva ilmestyi seuraavissa lehdissä: Nuori Voima (1930 ja 1935), Kansan Kuvalehti (1931–1935 ja 1945–1954), Suomen Kuvalehti (1934–1936) Hakkapeliitta (1936–1944), Radiokuuntelija-Antenni (1955–1968) ja Käytännön Maamies (1970-luku). Suomen Kuvalehti alkoi julkaista vuonna 2007 uudelleen Kansan Kuvalehdessä aikanaan ilmestyneitä väritettyjä Rymy-Eetuja[3].
Otava julkaisi 38 Rymy-Eetu-albumia vuosina 1938–1968. Tauno Karilas riimitteli niihin ruutujen alle tekstit, jollaisia ei alkuperäisissä sarjakuvissa ollut.[2] Tanttu ei sarjakuvaansa tekstiä tarvinnut vaan antoi pelkkien ilmeikkäitten kuviensa puhua. Silloin tällöin tosin saattoi puhekupla auttaa kerrontaa.
Sota-aikana Rymy-Eetua käytettiin propagandassa. Rymy-Eetu murskasi venäläiset vastustajansa tarinoissaan perusteellisesti. Moskovan välirauhan solmimisen jälkeen Suomen kustannusyhdistys lähetti kirjakaupoille pyynnön poistaa näytteiltä 288 teosta ja lopettaa niiden myynti. Näiden kirjojen joukossa olivat Rymy-Eetu ja Hymy-Freetu sekä Rymy-Eetun jymyvoitto[4]. Otava julkaisi 1999 kokooma-albumin Rymy-Eetu ryssän kauhu, jossa olivat mukana kaikki sodan aikana julkaistut neljä Rymy-Eetua.
Kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rymy-Eetusta julkaistiin vuonna 1996 postimerkki.[5]
Helsingissä avattiin tammikuussa 2008 baijerilaistyyppinen ravintola Rymy-Eetu, jossa on vaihtuva sarjakuvanäyttely nimihahmosta.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Marjo Kaartinen, Hannu Salmi & Marja Tuominen: Maamme: itsenäisen Suomen kulttuurihistoria, s. 199. Veli-Pekka Lehtola: Kuoleman ja elämän rintamat. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016. ISBN 978-952-222-686-0.
- ↑ a b c Heikki Jokinen & Kalervo Pulkkinen (toim.): Suomalaisen sarjakuvan ensyklopedia, s. 102. Kemin sarjakuvakeskus, Kemi 1996.
- ↑ Legendaarinen Rymy-Eetu alkaa SK:ssa (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kielletyt kirjat, kotimainen kirjasensuuri
- ↑ Vuonna 1996 julkaistut suomalaiset postimerkit Datafun.fi. Viitattu 27.4.2014.
- ↑ HS.fi - Oma kaupunki - ravintolat (Arkistoitu – Internet Archive)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Erkki Tanttu: Rymy-Eetu uljaimmillaan (Keuruu 1984, Otava), ISBN 951-1-07696-5
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rymy-Eetun isä - Erkki Tantun haastattelu - Kansan Kuvalehti 1/1951 (Arkistoitu – Internet Archive)
- Legendaarinen Rymy-Eetu alkaa SK:ssa 10/2007 (Arkistoitu – Internet Archive)