Ruth-Esther Hillilä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ruth-Esther Hillilä

Ruth-Esther Hillilä-Bickel (28. helmikuuta 1928 Ishpeming, Michigan, Yhdysvallat21. lokakuuta 2001 Mentor, Michigan, Yhdysvallat) oli amerikansuomalainen musiikin tohtori, joka kehitti ja johti poikakuoroja eri puolilla maailmaa. Nuorena stipendiaattina Suomessa hänestä tuli Tarmo Nuotion ohella toinen helsinkiläisen Cantores Minores -poikakuoron perustajista.[1][2]

Kolmannen polven amerikansuomalainen Ruth-Esther Hillilä toimi pastori-isänsä eri seurakunnissa urkurina ja kuoronjohtajana, minkä lisäksi hän soitti huilua. Vuonna 1951 hän suoritti kirkkomusiikin maisterin tutkinnon Bostonin yliopistossa ja sai sitten Suomen evankelisluterilaisen kirkon Yhdysvaltojen Suomi-synodille kustantaman jatko-opintostipendin Suomeen, jossa hän oli käynyt jo lapsena vuonna 1939 vanhempiensa mukana. Syksyllä 1952 hän aloitti opintonsa Sibelius-Akatemiassa.[2]

Opintojensa ohella Ruth-Esther Hillilä alkoi harjoituttaa laulua suomalaispoikien kanssa, joiden ”huutavaa” rintaääntä hän pyrki korjaamaan luontevammaksi. Maaliskuussa 1953 poikia oli yksitoista, syyskuussa 55 ja lokakuussa jo kahdeksankymmentä. 25. lokakuuta 1953 kuoro vihittiin Suurkirkossa kirkollisen poikakuoron tehtäväänsä nimellä Cantores Minores.[2]

Isänsä sairastuttua Ruth-Esther Hillilä joutui vuoden 1954 alussa palaamaan Yhdysvaltoihin, jossa hän suoritti musiikin tohtorin tutkinnon 1964. Hänen väitöskirjansa aiheena ovat Toivo Kuulan ja Leevi Madetojan yksinlaulut[1]. Opintojensa ohella hän perusti ja johti poikakuoroja myös kotimaassaan. Vuonna 1966 Hillilä nimitettiin lähetystyöntekijäksi Hongkongiin, jonne hän perusti kansainvälisen poikakuoron.[2]

Vuonna 1976 Ruth-Esther Hillilä sai uudelleen Suomi-synodin apurahan, joka riitti neljän vuoden oleskeluun Suomessa.[2]

Yhdysvaltoihin palattuaan Hillilä avioitui vuonna 1994 nuoruudenystävänsä, kirkkoherra Ottomar Bickelin kanssa, joka oli jäänyt leskeksi. Yhdessä Barbara Hongin kanssa Hillilä julkaisi vuonna 1997 pitkään valmisteilla olleen hakuteoksen Historical Dictionary of the Music and Musicians of Finland.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Virkkunen, Juha: Pikku kanttorien äiti. Suomen Kuvalehti, 1966, nro 12, s. 28. Näköislehti (maksullinen) (PDF) Viitattu 12.11.2020.
  2. a b c d e f Otonkoski, Pirkko-Leena: Stipendiaatti perusti laatukuoron Helsinkiin. (Muistokirjoitus) Helsingin Sanomat, 31.10.2001. Digilehti (maksullinen) Viitattu 12.11.2020.