Ruskosuoturpiaali

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ruskosuoturpiaali
PECHO AMARILLO Pseudoleistes virescens.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Turpiaalit Icteridae
Suku: Suoturpiaalit Pseudoleistes
Laji: virescens
Kaksiosainen nimi

Pseudoleistes virescens
(Vieillot, 1819)

Pseudoleistes virescens map.svg
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Ruskosuoturpiaali Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ruskosuoturpiaali Commonsissa

Ruskosuoturpiaali (Pseudoleistes virescens) on turpiaaleihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan Etelä-Amerikasta.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruskosuoturpiaali voi kasvaa 24–25 cm pitkäksi. Sukupuolet muistuttavat toisiaan ulkonäöltään. Ruskosuoturpiaalin pää, rinta, selkä ja siivet ovat väriltään tumman oliivinruskeat tai lähes mustat. Siipien olkapäissä on hieman keltaista. Linnun vatsa on keltainen.[2][3][4]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruskosuoturpiaalia tavataan Paraguaysta ja Brasilian eteläosista Argentiinaan. Lajin elinympäristöä ovat suot, kosteat ruohomaat ja laitumet. Linnut ruokailevat 20–30 yksilön parvissa. Ruskosuoturpiaalin pesimäkausi alkaa syys-lokakuussa ja laji rakentaa kuppimaisen pesän ruohoista mutaan tai lehmän ulosteeseen. Naaras munii 3–5 munaa.[2][3][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Pseudoleistes virescens IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-3. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 19.12.2020. (englanniksi)
  2. a b Mark Pearman, Juan Ignacio Areta: Field Guide to the Birds of Argentina and the Southwest Atlantic, s. 430. Bloomsbury Publishing, 2020. ISBN 978-1-4729-8432-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.12.2020). (englanniksi)
  3. a b Alexander Frank Skutch: Orioles, Blackbirds, and Their Kin, s. 83-85. University of Arizona Press, 1996. ISBN 978-0-8165-1584-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.12.2020). (englanniksi)
  4. a b Ber van Perlo: A Field Guide to the Birds of Brazil, s. 1081. Oxford University Press, 2009. ISBN 978-0691083728. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.12.2020). (englanniksi)