Rose Valland
| Rose Valland | |
|---|---|
.png) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. marraskuuta 1898 Saint-Étienne-de-Saint-Geoirs, Ranska |
| Kuollut | 18. syyskuuta 1980 (81 vuotta) |
| Ammatti | kuraattori, taidehistorioitsija |
Rose Valland (1. marraskuuta 1898 Saint-Étienne-de-Saint-Geoirs, Ranska – 18. syyskuuta 1980) oli ranskalainen taidehistorioitsija, joka vaikutti merkittävällä tavalla saksalaisten toisen maailmansodan aikana varastamien taide-esineiden palauttamiseen takaisin Ranskaan. Hän oli Saksan valloittaessa Ranskan Jeu de Paume -museon harjoittelija. Museosta tehtiin valloituksen jälkeen saksalaisten taidevarkauksien päämaja. Valland sai työskennellä museossa edelleen ja pystyi vakoilemaan saksalaisia näiden suunnitelmista. Sodan jälkeen Valland teki yhteistyötä yhdysvaltalaisen Monuments, Fine Arts, and Archives -operaation kanssa ja auttoi näitä löytämään saksalaisia taidekätköjä ja palauttamaan teoksia näin Ranskaan.
Nuoruus ja työ Jeu de Paume -museossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rose Valland syntyi vuonna 1898 Saint-Étienne-de-Saint-Geoirsin kylässä.[1] Hän kiinnostui taiteesta jo nuorena ja pääsi opiskelemaan Lyonin kuvataideakatemiaan ja vuonna 1922 Pariisin arvostettuun École des Beaux-Artsiin.[2] Valland syventyi vielä tämän jälkeen taidehistoriaan École du Louvressa ja Pariisin yliopistossa.[1]
Vallandin akateemisesta koulutuksesta huolimatta hän aloitti uransa Jeu de Paume -museon palkattomana harjoittelijana.[1] Hänen vastuunsa oli kuitenkin laaja, sillä hän pystytti näyttelyitä, ylläpiti arkistoja, suojeli taidetta ja kirjoitti katalogeja. Samaan aikaan hän joutui elättämään itseään työskentelemällä opettajana.[2]
Toisen maailmansodan aikana vakoilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pariisin valtauksen jälkeen lokakuussa 1940 saksalaiset tekivät Jeu de Paumesta Alfred Rosenbergin Einsatzstab Reichsleiter Rosenberg -organisaation päämajan. Saksalaiset siirsivät museon tiloihin maalauksia ja muita taideteoksia, jotka he olivat varastaneet ranskalaisilta keräilijöiltä ja kauppiailta, joista monet olivat olleet juutalaisia. Ranskan kansallismuseoiden johtaja Jacques Jaujard ohjeisti Vallandia jäämään virkaansa vakoilemaan saksalaisten taidevarkauksia.[1]
Valland oli museon alkuperäisistä työntekijöistä ainoa, jonka saksalaiset antoivat jäädä sinne töihin.[3] Saksalaiset eivät tienneet Vallandin ymmärtävän saksaa, minkä ansiosta tämä pystyi saamaan paljon arvokasta tietoa kuuntelemalla autonkuljettajien, vartijoiden ja muiden työntekijöiden keskusteluita. Valland oli todistamassa muun muassa Hermann Göringin vierailuja, joiden aikana tämä valitsi taidetta Hitlerin suunnitellulle Führermuseumille.[1]
Taide-esineiden palautus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valland tapasi elokuussa 1944 Pariisin vapautuksen jälkeen Yhdysvaltain Monuments, Fine Arts, and Archives -operaation kapteenin James Rorimerin. Tilanne Ranskassa oli vielä epäselvä, eikä Valland aluksi luottanut Rorimeriin. Vasta useamman kuukauden tuttavuuden jälkeen Valland uskaltautui kertomaan Rorimerille tiedoistaan. Vallandin tiedot johdattivat niin sanotut Monuments Menit muun muassa Neuschwansteinin linnaan, mihin oli piilotettu yli 20 000 taideteosta ja kulttuurillisesti arvokasta esinettä.[1]
Valland vaati vuonna 1945 päästä Ranskan armeijan mukana Saksaan. Hän oli komennuksella kahdeksan vuoden ajan ja teki lähteistä yhteistyötä Rorimerin kanssa. Valland muun muassa valvoi 1 400 laatikon palauttamista Neuschwansteinin linnasta. Hän onnistui löytämään myös monia tuntemattomia taidekätköjä ja oli todistamassa Hermann Göringiä vastaan Nürnbergin oikeudenkäynnissä.[2]
Valland palasi vuonna 1953 Ranskaan, ja Jacques Jaujard nimesi hänet Louvren taidesuojelupalvelujen johtoon. Valland teki muun muassa kokoelmainventaariota ja tutki paikkoja, joihin sodan sattuessa taideaarteita voitaisiin piilottaa. Hän alkoi kirjoittaa myös vuonna 1961 julkaistua muistelmateosta Le front de l’art, jossa hän keskittyi aikaansa Jeu de Paumessa saksalaisvalloituksen aikana. Kirja herätti myös mielenkiintoa Yhdysvalloissa, ja John Frankenheimer ohjasi siihen löyhästi perustuneen elokuvan Juna (1964).[2]
Viimeiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valland jäi eläkkeelle vuonna 1968, mutta hän osallistui sen jälkeenkin aktiivisesti taidemaailmaan ja jatkoi sinnikkäästi varastettujen taide-esineiden etsimistä. Valland sai useita tunnustuksia sota-ajan sankaruudestaan. Hänelle myönnettiin Kunnialegioonan kunniamerkki, Médaille de la Résistance ja Saksan Bundesverdienstkreuz, ja hänestä tehtiin Ordre des Arts et des Lettres -kunniaritarikunnan jäsen.[1]
Valland kuoli syyskuussa 1980, ja hänet haudattiin kotikaupunkiinsa Saint-Étienne-de-Saint-Geoirsiin.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Rose Valland (1898-1980) Monuments Men Foundation. Viitattu 7.3.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d Claire Schwartz: Saving a Bit of Beauty for the World: Retelling the Story of Rose Valland Association of Graduate Liberal Studies Programs. Viitattu 7.3.2022. (englanniksi)
- ↑ Guillaume Deprez: Rose Valland: Art Historian Turned Spy To Save Art From Nazis 14.6.2020. TheCollector. Viitattu 7.3.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rose Valland Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
