Rooman–sassanidien sota (237–244)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rooman–sassanidien sota
Osa Rooman–sassanidien sotia
Päivämäärä:

noin 237? – vuoden 244 alku

Paikka:

Syria ja Mesopotamia

Lopputulos:

Persialaisten voitto, rauhansopimus solmittiin valtakuntien välille

Osapuolet

Rooman valtakunta

Sassanidien Persia

Komentajat

Gordianus III,
Timesitheus

Ardašir I,
Sapor I

Rooman/Bysantin–sassanidien sodat
215–217 • 230–232 • 237–244 • 252–258 • 260 • 283 • 296–299 • 337–350 • 358–363 • 421–422 • 440–441 • 502–505 • 527–532 • 540–562 • 572–591 • 603–628

Rooman–sassanidien sota käytiin noin vuosina 237–244 Rooman valtakunnan ja sassanidien Persian välillä Syriassa ja Mesopotamiassa. Edellinen konflikti suurvaltojen välillä oli päättynyt vuonna 232 ratkaisemattomana.

Sodan tarkka alkamisajankohta ei ole täysin varmaa. Nottinghamin yliopiston professorin John Drinkwaterin mukaan Persian kuningas Ardašir I hyökkäsi jo vuonna 236 Pohjois-Mesopotamiaan. Pat Southernin mukaan taas vuoden 238 lopulla tai 239 alussa.[1] Huhtikuussa 239 persialaiset valtasivat Duran ja luultavasti vuonna 240 kaatui Hatra. Durassa saattoi saada surmansa kaupunkiin sijoitetun palmyralaisten 20. kohortin tribuuni Julius Terentius.[2] Ardašir saattoi vallata myös Syrian provinssin pääkaupungin Antiokian sillä kaupungin rahapaja ei lyönyt kolikoita vuosina 240–241. Useita alueen kaupunkeja joutui kuitenkin persialaisten haltuun.[3]

Vuonna 241 Ardašir kuoli ja hänen poikansa Sapor I nousi uudeksi kuninkaaksi.[1] Hän jatkoi sotaa roomalaisia vastaan. Rooman keisari Gordianus III ja hänen pretoriaaniprefektinsä Timesitheus valmistelivat sotaretkeä persialaisia vastaan vuodesta 241 alkaen. Gordianus ja Timesitheus saapuivat armeijoineen Antiokiaan vuoden 242 lopulla. Roomalaiset saattoivat vielä käynnistää muutamia pienimuotoisia sotatoimia ennen talvea mutta varsinainen sotaretki alkoi keväällä 243. Timesitheuksen joukot ylittivät Eufratin Zeugmassa ja valtasivat Carrhaen. Sitten armeija kääntyi pohjoiseen, valtasi Edessan, suuntasi taas itään ja kukisti Saporin johtaman persialaisarmeijan Rhesainan taistelussa. Tämän jälkeen persialaiset jättivät Nisibiksen ja Singaran samalla kun roomalaiset etenivät kohti persialaisten pääkaupunkia Ktesifonia. Yllättäen Timesitheus kuoli, luultavasti vuoden 243 toisella puoliskolla.[3][4]

Timesitheuksen seuraajaksi valittiin Marcus Julius Philippus mutta roomalaisten sotaonni kääntyi. Rooman armeija ylitti Eufratin Misikhessä lähellä Ktesifonia ja kohtasi persialaiset. Rooman armeija lyötiin taistelussa ja epäselvissä olosuhteissa Gordianus III sai surmansa helmikuussa 244. Philippus valittiin uudeksi keisariksi maaliskuussa ja hän aloitti välittömästi rauhanneuvottelut Saporin kanssa. Roomalaiset joutuivat maksamaan 500 000 denaarin sotakorvaukset ja luopumaan oikeuksistaan Armenian kuningaskuntaa kohtaan. Rooma sai kuitenkin pitää valloittamansa alueet Mesopotamiassa. Uusi sota käynnistyi kahdeksan vuotta myöhemmin vuonna 252 kun Saporin johtamat persialaiset hyökkäsivät jälleen Mesopotamiaan ja Syyriaan.[5][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bowman et al.: The Cambridge Ancient History XII, The Crisis of Empire, A.D. 193–337. Cambridge University Press, 2005. ISBN 978-0-521-30199-2. (englanniksi)
  • Pat Southern: The Roman Empire from Severus to Constantine. Routledge, 2001. ISBN 0-415-23943-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Southern s. 234–235
  2. Peter Edwell: Between Rome and Persia: the middle Euphrates, Mesopotamia and Palmyra under Roman control, s. 138. Routledge, 2008. ISBN 041542478X. (englanniksi)
  3. a b Cambridge Ancient History s. 35
  4. a b Southern s. 70–71
  5. Cambridge Ancient History s. 36, 40