Rodolphe Mathieu
Joseph Rodolphe Mathieu (10. heinäkuuta 1890 Grondines – 29. kesäkuuta 1962 Montreal) oli kanadalainen säveltäjä ja pianisti. Hän muutti Montrealiin 16-vuotiaana ja opiskeli vuosina 1906–1908 pianonsoittoa Alphonse Martinin sekä laulua Céline Marierin johdolla. Hän omisti ensimmäisen merkittävän teoksensa (Le poème de la mer kuorolle, 1908) Marierille. Marier tutustutti Mathieun Alfred La Libertén, joka johdatti hänet Aleksandr Skrjabinin teosten pariin. Skrjabinin vaikutteet ovatkin nähtävillä muiden muassa Mathieun pianoteoksissa Chevauchée (1911) ja Sonaatti (1927).[1]
Vuonna 1907 Mathieu sai nimityksen St-Jean-Berchmans-kirkon urkuriksi. Hän aloitti samoihin aikoihin pianonsoiton, solmisaation, harmonian ja kontrapunktin opettamisen. Useat hänen oppilaistaan voittivat Prix d'Europen; näihin lukeutuivat Jean Dansereau, Wilfrid Pelletier, Ruth Pryce ja Auguste Descarries. Alexis Contantin johdolla opiskelun myötä noin vuonna 1910 Mathieu suuntautui sävellykseen. Hänen laulunsa Un peu d'ombre (1913) esitti vuonna 1924 Marguerite Bériza Pariisissa ja myöhemmin Sarah Fischer Lontoossa. Pianisti Léo-Pol Morin otti ohjelmistoonsa Mathieun teokset Chevauchée ja Kolme preludia.[1]
Mathieu lähti Pariisiin vuonna 1920. Albert Rousselin neuvosta hän meni opiskelemaan Schola Cantorumiin sävellystä Vincent d'Indyn ja orkestraatiota Louis Aubertin johdolla. Hän sai myös Collège de Francessa orkesterinjohdon opetusta Vladimir Golschmannilta ja psykologian opetusta Pierre Janetilta. Näihin aikoihin Mathieu sävelsi eräät huomattavimmista teoksistaan: jousikvarteton, trion, Monologeja viululle sekä Dialogeja viululle ja sellolle. Vuonna 1923 Mathieu sai ensimmäisenä säveltäjänä lahjoituksen Québecin hallitukselta ja kykeni siten pidentämään oleskeluaan ulkomailla.[1]
Mathieu palasi Montrealiin vuonna 1927 ja työskenteli pedagogisissa tehtävissä. Hän perusti Kanadan musiikki-instituutin vuonna 1929. Hänen moniin oppilaisiinsa lukeutuivat Fleurette Beauchamp, Lydia Boucher, Pierre Brabant, Paul Lachapelle, Raymond Lévesque ja Cécile Préfontaine. Vuonna 1930 Mathieu ryhtyi järjestämään kuukausittaista Soirées Mathieu -konserttisarjaa, joka jatkui vuoteen 1952.[1]
Vuoden 1934 jälkeen Mathieu omisti suurimman osan ajastaan opettamiselle ja poikansa André Mathieun uran edistämiselle.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
