Siirry sisältöön

Robert II (Skotlanti)

Wikipediasta
Skotlannin kuningas Robert II:n hallitsijasinetti
Skotlannin kuningas Robert II:n sinetti

Robert II (2. maaliskuuta 1316 Paisley Abbey, Renfrewshire, Skotlannin kuningaskunta – 19. huhtikuuta 1390 Dundonaldin linna, Ayrshire, Skotlannin kuningaskunta) oli ensimmäinen Stewart- eli Stuart-sukuinen Skotlannin kuningas vuosina 1371–1390.[1] [2][3]

Robert II:n hallitsijasinetin kääntöpuoli

Suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robertin vanhemmat olivat Walter Stewart (n. 1296–1327), High Steward of Scotland, jonka isä oli Robert Brucen liittolainen James Stewart ja tämän ensimmäinen puoliso Marjory Bruce (1296–1316), jonka isä oli kuningas Robert I Bruce.[1][2] Robert oli heidän ainoa lapsensa. Lisäksi Robertilla oli kolme sisaruspuolta isänsä toisesta avioliitosta.

Robertin äiti Marjory oli 10-vuotiaasta asti äitipuolensa Elizabeth de Burgh'n ja kahden tätinsä kanssa kuningas Edward I:n ja Edward II:n vankina eri paikoissa Englannissa vuosina 1306–1314. Marjorya pidettiin vankina englantilaisen luostarijärjestön gilbertiinien luostarissa Wattonissa. He vapautuivat lokakuussa 1314, kun heidät vaihdettiin Bannockburnin taistelussa vangittuun Herefordin jaarli Humphrey de Bohuniin Marjorien isän Robert I Brucen voitettua Bannockburnin taistelun. Marjory Bruce kuoli 20-vuotiaana pudottuaan hevosen selästä vuonna 1316 Robertin ollessa vain parin kuukauden ikäinen.[1]

Avioliitot ja jälkeläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robert meni naimisiin vuonna 1336 Elizabeth Muren (1324–1355) kanssa, joka oli Sir Adam Mure of Rowallanin tytär. Heidän liittonsa ei ollut laillinen ja kirkon hyväksymä, joten he avioituivat uudelleen vuonna 1349 kirkollisin menoin ja paavi Klemens VI:n vuonna 1347 myöntämällä erivapaudella heidän siihen mennessä syntyneet lapsensa julistettiin aviolapsiksi. Se, että hänen ensimmäisen vaimonsa lapset syntyivät avioliiton ulkopuolella, loi pitkäaikaista katkeruutta ja valtataistelua, kuten Robert III:n hallituskausi myöhemmin osoitti.[2][3] Toisen avioliiton jälkeläiset eivät pitäneet sisaruspuoliaan kelvollisina kruununperijöiksi.[3]

Heidän lapsistaan kymmenen eli aikuisiksi asti:

  • John (n. 1337–1406), Skotlannin kuningas Robert III, avioitui Annabella Drummondin kanssa;
  • Walter (n. 1338–1362), avioitui Fifen kreivitär Isabella MacDuffin kanssa
  • Robert, Fifen jaarli ja vuodesta 1398 Albanyn herttua (n. 1340–1420), avioitui (1) 1361 Menteithin kreivitär Margaret Grahamin kanssa; (2) vuonna 1381 Muriella Keithin (k. 1449) kanssa;
  • Alexander Stewart, Buchanin jaarli (1343–1394/1405), lempinimeltään "Badenochin susi", avioitui vuonna 1382 Rossin kreivitär Euphemia I Rossin (k. 1394) kanssa;
  • Margaret, avioitui lordi John Islayn kanssa;
  • Marjorie, avioitui Morayn jaarli John Dunbarin, silloisen Sir Alexander Keithin kanssa;
  • Elizabeth, avioitui Thomas de la Hayn, Skotlannin lordikonstaapelin kanssa;
  • Isabel (k. 1410), avioitui (1) Douglasin jaarli James Douglasin (k. 1388), kanssa, avioitui (2) 1389 John Edmonstone Douglasin kanssa
  • Joanna (Jean), avioitui (1) Sir John Keithin (k. 1375) kanssa, (2) John Lyonin, Glamisin lordin (k. 1383) kanssa ja (3) Sir James Sandilandsin kanssa;
  • Catherine, avioitui Sir Robert Loganin, Grugarin ja Restalrigin, Skotlannin yliamiraalin, kanssa.Vuonna 1355 Robert avioitui toisen kerran Euphemia Rossin (1320–1387) kanssa, joka oli Rossin jaarli Hugh'n tytär.

Heille syntyi neljä lasta:

  • David Stewart, Strathearnin jaarli (n. 1356–1389);
  • Walter Stewart, Athollin jaarli (n. 1360–1437), mestattiin Edinburghissa maaliskuussa 1437 osallisuudestaan ​​kuningas Jaakko I:n salamurhaa, joka liittyi valtataisteluun siitä kuka oli oikeutettu ja laillinen kruununperillinen [3]
  • Elizabeth, avioitui vuonna 1380 Crawfordin jaarli David Lindsayn kanssa;
  • Egidia, avioitui vuonna 1387 William Douglas Nithsdalen kanssa


Robert II:lla tiedetään olleen ainakin 21 lasta, joista ainakin kahdeksan poikaa oli aviottomia. [1][2][3]

Suhteesta Mariota de Cardenyn, Sir John Cardenyn tyttären ja Alexander Mac Naugthonin lesken kanssa:

  • Alexander Stewart of Inverlunan;
  • Sir John Stewart of Cardeny;
  • James Stewart of Abernethy and Kinfauns;
  • Walter Stewart

Suhteesta Moira Leitchin kanssa (perimätiedon mukaan):

  • Sir John Stewart, Buten sheriffi (1360–1445/9), Buten markiisien kanta-isä

Muita nimeltä tuntemattomien naisten synnyttämiä jälkeläisiä:

  • John Stewart, Burleyn lordi (k. 1425);
  • Alexander Stewart, Glasgow'n kaniikki;
  • Sir Alexander Stewart of Inverlunan;
  • Thomas Stewart, St Andrewsin arkkidiakoni, Dunkeldin dekaani;
  • James Stewart of Kinfauns;
  • Walter Stewart;
  • Maria tai Mary Stewart, avioitui Sir John de Danielstounin kanssa, heidän poikansa oli samanniminen Sir Robert de Danielstoun, joka oli Cunningham of Kilmaursin ja Maxwell of Calderwood sukujen kanta-isä

Sijaishallitsija ja kuningas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robert Stewart oli yksi päätekijöistä yhdessä William Douglasin kanssa vuoden 1363 kapinassa kuningas David II:ta vastaan. Hänestä tuli kuningas Robert II, äidinisänsä kuningas Robert Brucen lähimpänä jälkeläisenä enonsa David II:n kuoltua 46-vuotiaana vuonna 1371 lapsettomana.[1]

Hän hallitsi nuoruudessaan Skotlantia sijaishallitsijana vuosina 1334–1335, 1338–1341 ja 1346–1357, häntä paljon nuoremman setänsä David II:n ollessa alaikäinen ja uudelleen kuninkaan jouduttua vangiksi Neville's Crossin taistelussa Durhamin länsipuolella vuonna 1346. Kun David oli vuonna 1347 lunastettu englantilaisilta, Robert johti epäonnistunutta kapinaa vuosina 1362–1363. Hän onnistui puolustamaan omaa perimysoikeuttaan David II:n epäonnistunutta ehdotusta vastaan, jonka mukaan tämän jäljellä olevat lunnasmaksut Englannille olisi muutettu tekemällä Skotlannin valtaistuimen perijäksi Englannin kuningas Edvard III:n poika.[3]

Hän oli kruununperijä yli 50 vuotta. Kun hän lopulta seurasi setäänsä kuninkaana helmikuussa 1371, hän oli 54-vuotiaana keskiaikaisten mittapuiden mukaan vanha mies ja hänellä oli vaikeuksia hallita aatelisiaan, jotka halusivat uudelleen sodan Englantia vastaan.[2] Hänet kruunattiin 26. maaliskuuta 1371.

Dundonaldin linna, Ayshire

70-vuotiaana hänellä kuvailtiin olevan "santelipuun väriset silmät, jotka osoittivat selvästi, ettei hän ollut urhea mies, vaan sellainen, joka mieluummin jäisi kotiin kuin marssisi taistelukentällä".[2] Hän ei osallistunut aktiivisesti uudelleen alkaneeseen sotaan Englannin kanssa vuosina 1378–1388.[3]

Robert II:n viimeisinä vuosina hänen kaksi vanhinta poikaansa John Stewart, Carrickin jaarli (1384–1388) ja Robert Stewart, Fifen jaarli (1388–1390) toimivat hänen alipäälliköinään valtakunnan hallintotoimissa. [2]

Kuningas Robert II kuoli 79-vuotiaana huhtikuussa 1390 Dundonaldin linnassa Ayshiressä. Hänet on haudattu Scone Abbeyhin Sconeen.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Robert II (r.1371-1390) The British Monarchy
  2. ↑ a b c d e f g Robert II (r.1371-1390) www.royal.uk. Viitattu 11.6.2025. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g Robert II | King of Scotland, Stewart Dynasty, 1371-1390 | Britannica www.britannica.com. 15.4.2025. Viitattu 11.6.2025. (englanniksi)


Edeltäjä:
David II 		Skotlannin kuningas
1406–1437 		Seuraaja:
Robert III
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Robert_II_(Skotlanti)&oldid=23353905”