Riuttakarpeet
| Riuttakarpeet | |
|---|---|
 Parmelina carporrhizans |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kotelosienet Ascomycota |
| Luokka: | Lecanoromycetes |
| Alaluokka: | Lecanoromycetidae |
| Lahko: | Maljajäkälät Lecanorales |
| Heimo: | Karpeet Parmeliaceae |
| Suku: |
Riuttakarpeet Parmelina Hale, 1974 |
| Lajeja | |
|
|
| Katso myös | |
Riuttakarpeet (Parmelina) on karpeiden (Parmeliaceae) heimoon kuuluva jäkäläsuku, jonka lajeista Suomessa kasvavat ainakin nappikarve (P. pastillifera) ja riuttakarve (P. tiliacea).
Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Riuttakarpeet ovat yksisoluisia jäkäliä. Halkaisijaltaan ne ovat noin 10 senttimetrin mittaisia. Ne ovat yleensä lehtimäisiä ja yläpinnaltaan harmaita tai vaaleanharmaita. Alapinnaltaan ne ovat mustia. Riuttakarpeiden juurtumahapsissa ei ole haaroja. Niiden liuskat ovat alle senttimetrin mittaisia ja niiden laidassa on pieniä hammasmaisia pykäliä tai ne ovat säännöttömästi liuskaisia. Jäkälätapit ja jäkälämurut ovat riuttakarpeilla yleisiä. Valehuokosia niillä ei ole. Kotelomaljat ovat niillä harvinaisia, mutta silloin kun niitä on, ovat ne väriltään ruskeita. Riuttakarpeiden kuromapullot ovat sekovarren sisällä.[1]
Elintavat ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Riuttakarpeiden fotobiontteina toimivat viherlevät. Ne ovat kivijäkäliä tai päällyskasveja.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Stenroos, S., Ahti, T., Lohtander K. & Myllys, L.: Suomen jäkäläopas, s. 226. Helsinki: Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo, 2011. ISBN 978-952-10-6804-1.