Ritva Puotila

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ritva Puotila vuonna 1963.

Ritva Puotila (s. 1935 Viipuri) on suomalainen tekstiilitaiteilija. Hänet tunnetaan ryijyistä ja matoista, joita hän tekee tyypillisimmin paperinarusta ja pellavasta. [1] Puotilan uniikkiteokset ovat veistoksellisia, usein kolmiulotteisia. Matoissa on selkeä graafinen kuviointi, ja vaikutteita niin japanilaisuudesta kuin perinteisistä suomalaisista käsitöistä.

Puotila on lähtöisin Viipurista. Hän opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa vuosina 1954-1960. [2]

Puotilan paperinarumattoja tuottaa Woodnotes-yritys, jonka Puotila perusti yhdessä poikansa Mikko Puotilan kanssa vuonna 1987.[3] Hän on suunnitellut tuotteita myös Tampellalle ja ulkomaisille yrityksille, sekä tehnyt uniikkitöitä, etenkin ryijyjä. Hän teki yhteistyötä Suomen Käsityön Ystävien kanssa 2000-luvulle asti.[4] Puotilan töitä on esillä muun muassa nykytaiteen museo MoMa:ssa New Yorkissa.[5]

Hän on saanut Suomi-palkinnon vuonna 1996, Kaj Franck -muotoilupalkinnon 2000 ja Pro Finlandia -mitalin 2003. Vuonna 2001 Puotila valittiin Vuoden tekstiilitaiteilijaksi.[6] Vuonna 2011 Puotila palkittiin Ornamon kultaisella ansiomerkillä.[7]

Näyttelijä Jukka Puotila on Ritva Puotilan poika.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Design Forum Finland: Kaj Franck-muotoilupalkinto 2000 designforum.fi. Arkistoitu 12.7.2007. Viitattu 13.7.2007.
  2. Muisti palaa pohjaan noin 2004. YLE. Viitattu 13.7.2007.
  3. Woodnotes (Arkistoitu – Internet Archive) (teoskuvia)
  4. Ritva Puotila - Woodnotes Woodnotes Oy. Arkistoitu 14.4.2015. Viitattu 14.4.2015.
  5. Ritva Puotila – palkittu taiteilija Woodnotesin ja paperinarujen takana vepsalainen.com. Viitattu 7.3.2019.
  6. Arto Seppälä: Lanka läpi vuosisatojen, s. 285. Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 2005. ISBN 952-91-9119-7.
  7. Ornamon kultaisen ansiomerkin saajia vuosina 1994–2017 Ornamo. Viitattu 7.3.2019.
  8. Lehtikanto, Katariina: Näyttelijä Jukka Puotilan lämminhenkinen taiteilijajuhla. Iltalehti, 14.10.2017. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.3.2019.