Ristikkotalo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ristikkotaloja Saksan Dornstettenissä.

Ristikkotalo on rakennus, jonka seinissä käytetään ristikkorakennetta (saks. fachwerk, ruots. fackverk tai korsvirke). Ristikkorakenteessa vaakasuorat, pystysuorat ja vinottain asetetut hirret muodostavat talon kantavan rakenteen. Hirsien välit on täytetty yleensä tiilellä. [1] Tiilen ohella hirsien välit voidaan täyttää myös laastilla ja oksista punotulla ristikkopunoksella[2].

Ristikkorakenne oli yleinen sekä Kiinassa että Japanissa, ja Pohjois- ja Keski-Euroopassa se oli suosittua asuintaloissa 1600-luvulle saakka, etenkin Saksassa ja Ranskassa. Englannissa ristikkotaloja rakennettiin erityisesti niillä seuduilla, joissa kiveä oli vähän saatavilla. Ristikkotalot levisivät eurooppalaisten siirtolaisten mukana myös Pohjois-Amerikkaan.[2]

Ristikkotalojen tyypillinen piirre on ulkoneva toinen kerros, joka antaa lisätilaa, mutta myös tasapainottaa rakennusta. Kantavia hirsirakenteita koristeltiin 1200–1300-luvulla suojeluspyhimysten kuvilla tai toistuvilla ornamenteilla. Seuraavien vuosisatojen aikana korostettiin tummien hirsien ja niiden väliin jäävien vaaleiden pintojen eroa. Väleissä saatettiin käyttää kalanruotokuvioon aseteltuja tiiliä tai koristella rappaus reliefein ja kuvioin. Ristikkotaloihin ryhdyttiin myös lisäämään koristeeksi hirsiä, jotka eivät olleet rakenteen kannalta välttämättömiä. Saksassa oli vallalla yksinkertaisempi ja karumpi tyyli, joka korosti varsinkin talojen jykeviä kulmarakenteita.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Valkeapää, Leena(toim.): Ristikkorakenne Taidehistorian sanasto. Jyväskylän yliopisto, Taidehistoria oppiaine. Viitattu 17.1.2016. suomi
  2. a b c half-timber work Encyclopaedia Britannica. Britannica Academic. Encyclopædia Britannica Inc. Viitattu 18.1.2016. englanti