Nikolai Rimski-Korsakov

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Rimski-Korsakov)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nikolai Rimski-Korsakov
Nikolai Rimski-Korsakov. Valentin Serovin maalaus vuodelta 1898.

Nikolai Andrejevitš Rimski-Korsakov (ven. Николай Андреевич Римский-Корсаков 18. maaliskuuta (j: 6. maaliskuuta) 1844 Tihvinä21. kesäkuuta (j: 8. kesäkuuta) 1908 Ljubensk) oli venäläinen taidemusiikin säveltäjä, joka muistetaan muun muassa mestarillisena soitintajana. Hänen tunnetuimpiin sävellyksiinsä kuuluvat Kimalaisen lento, Šeherazade ja Espanjalainen kapriisi.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rimski-Korsakov syntyi aatelisperheeseen Novgorodin läänin Tihvinässä ja osoitti musiikillista lahjakkuutta jo hyvin nuorena. Hän sai meriupseerin koulutuksen Pietarin laivastoakatemiassa ja osallistui muun muassa kolme vuotta kestäneeseen maailmanympäripurjehdukseenlähde?. Mili Balakirev kehotti häntä kokeilemaan sinfonian säveltämistä, ja Rimski-Korsakov kirjoittikin sellaisen laivastossa ollessaan. Teoksesta tuli ensimmäinen merkittävä venäläinen sinfonialähde?.

Hauta Pietarissa.

Vuonna 1871 Rimski-Korsakovista tuli Pietarin konservatorion sävellyksen ja orkestroinnin professori. Hän erosi laivastosta ja paneutui itsekin musiikkitietämyksensä laajentamiseen. Rimski-Korsakov kuului venäläisten säveltäjien muodostamaan kansallismieliseen Viiden ryhmään ja otti vaikutteita venäläisistä saduista ja kansanlauluistalähde?. Hänen teoksensa, Taru tsaari Saltanista, johon Kimalaisen lento kuuluu, perustuu Aleksandr Puškinin satuun.

Rimski-Korsakov kulutti huomattavan osan energiastaan kollegoidensa, kuten Modest Musorgskin ja Aleksandr Borodinin töiden viimeistelyyn ja järjestämiseen. Musorgskin kuoleman jälkeen 1881 hän hioi säveltäjän sekavaan tilaan jäänyttä tuotantoa julkaisua ja esitystä varten. Rimski-Korsakovia on joskus moitittu teosten sävyn liiallisesta muuttamisesta, mutta todennäköisesti niistä ei koskaan olisi tullut tunnettuja ilman hänen työpanostaanlähde?.

Vuoden 1905 vallankumouksen jälkeen Rimski-Korsakov erotettiin konservatorion professuurista hänen poliittisten kantojensa vuoksi. Hänen vuoden 1907 oopperansa, Zolotoi petušok (Kultainen kukko), hyökkäsi suoraan yksinvaltiutta vastaan, ja se kiellettiin ensi-iltansa jälkeen. Rimski-Korsakov kuoli vuonna 1908 angina pectoris -kohtaukseen Ljubenskissa lähellä Pietaria.

Pietarissa on hänen neuvostoaikana pystytetty patsaansa, jossa hänet on kuvattu istuvana, tutkimassa polvilleen levitettyä partituuria.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilja Repin: Nikolai Rimski-Korsakov, 1893.

Oopperoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maiskaja notš (Toukokuun yö, 1878-1879)
  • Snegurotška Lumityttö (1881/1895)
  • Mlada (1889-1890)
  • Notš pered Roždestvom (Jouluyö) (1894-1895)
  • Sadko (1895-1896)
  • Mozart i Salieri, op. 48 (1897)
  • Bojarynja Vera Šeloga, op. 54 (1898)
  • Tsarskaja nevesta (Tsaarin morsian) (1898)
  • Skazka o Tsare Saltane (Tarina Tsaari Saltanista |Tsaari Saltanin tarina) (1899-1900)
  • Pskovitjanka (1872/1877/1892/1901)
  • Servilija (1900-1901)
  • Kaštšei Bessmertnyi (Kuolematon Kaštšei) (1901-1902/1906)
  • Pan Vojevoda (1902-1903)
  • Skazanije o nevidimom grade Kiteže i deve Fevronii (Legenda näkymättömästä Kitežin kaupungista ja Fevronija-neidosta) (1903-1904)
  • Zolotoi petušok Kultainen kukko (1906-1907)

Orkesteriteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sinfonia nro 1, e-molli, op. 1 (1861-1865/1884)
  • Sadko, op. 5 (1867/1869/1892)
  • Fantazija na serbskije temy, op. 6 (Fantasia serbialaisista teemoista, 1867/1886-1887)
  • Antar, op. 9 (Sinfonia nro 2) (1868-1875/1897/1903)
  • Uvertjura na russkije temy, op28 (Alkusoitto venäläisistä teemoista, 1866/1879-1880)
  • Skazka, op. 29 (Legenda, 1879-1880)
  • Pianokonsertto, cis-molli, op. 30 (1882-1883)
  • Simfonietta na russkije temy, op. 31 (Sinfonietta venäläisestä teemasta, 1879-1884)
  • Sinfonia nro 3, C-duuri, op. 32 (1866-1873/1886)
  • Kontsertnaja fantazija na russkije temy, op33 (viulu ja orkesteri, 1886-1887)
  • Ispanskoje kapritštšio, op34 (Espanjalainen kapriisi, Capriccio espagnol) (1887)
  • Šeherazada, op. 35 (1888)
  • Svetlyi prazdnik, op36 (Alkusoitto Venäläinen pääsiäinen) (1893)
  • Skazka o tsare Saltane, op,57 (orkesterisarja oopperasta, 1901)
  • Pan Vojevoja, op. 59 (orkesterisarja oopperasta, 1903-1904)
  • Nad mogiloi, op. 61 (Haudalla) (1904)
  • Dubinuška, op. 62 (1905)
  • Konsertto pasuunalle ja puhallinorkesterille, B-duuri (1877)
  • Klarinettikonsertto, Es-duuri (1878)
  • Muunnelmia oboelle ja puhallinorkesterille, g-molli (1878)
  • Mazurka na polskije narodnyje temy (1888)
  • Mlada, sarja (viisiosainen orkesterisarja oopperasta, 1894)
  • Notš na gore Triglave (1899-1901)
  • Notš pered Roždestvom, sarja (orkesterisarja oopperasta, 1903)
  • Poljot šmelja Kimalaisen lento (1899-1900)
  • Pskovitjanka (orkesteri) (orkesterimusiikkia Lev Mein näytelmään, 1877/1881-1882)
  • Skazanije o nevidimom grade Kiteže i deve Fevronii, sarja (orkesterisarja oopperasta, 1907)
  • Skazka o rybake i o rybke (1907, keskeneräinen)
  • Snegurotška, sarja (orkesterisarja oopperasta, 1895)
  • Zdravitsa A. K. Glazunovu (1906)

Kamarimusiikkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jousikvartetto, F-duuri, op. 12 (1875)
  • Serenadi sellolle ja pianolle, op. 37 (1893)
  • Allegro jousikvartetille B-duuri (1899)
  • Allegro jousikvartetille G-duuri (1898)
  • Duoja neljälle käyrätorvelle, F-duuri (1888?)
  • Imjaniny (Nimipäiväkvartetto jousikvartetille, 1888)
  • Jousikvartetto, B-duuri (1886)
  • Jousikvartetto, G-duuri (1897)
  • Kantsonetta i Tarantella (kaksi klarinettia, 1883-1894?)
  • Kvintetto pianolle, huilulle, klarinetille, fagotille ja käyrätorvelle, B-duuri (1876)
  • Muunnelmia jousikvartetille, g-molli (1885)
  • Nocturne neljälle käyrätorvelle, F-duuri (1888)
  • Sekstetto jousille, A-duuri (1876)
  • Strunnyi kvartet na russkije temy (neliosainen teos jousikvartetille, 1878-1879)
  • Pianotrio, c-molli (1897, keskeneräinen, täydennetty 1939)

Kuoroteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaksi laulua naiskuorolle Mihail Lermontovin teksteihin, op. 13 (1874)
  • Nadojeli notši, op. 14 (1875) (naiskuoro ja harmoni tai piano)
  • Kuusi laulua sekakuorolle, op. 16 (1876)
  • Kaksi laulua sekakuorolle, op. 18 (1876)
  • Russkih narodnyuh pesen, op. 19 (1879) (15 kansanlaulusovitusta kuorolle)
  • Stih ob Alekseje Božjom tšeloveke, op. 20 (1878) (kuoro ja orkesteri)
  • Slava, op. 21 (1879-1880) (kuoro ja orkesteri)
  • Liturgija Svjatogo Ioanna Zlatousta, op. 22 (1883) (sekakuoro)
  • Kuusi laulua mieskuorolle, op. 23 (1876)
  • Svitezjanka, op. 44 (1897) (solistit, kuoro ja orkesteri)
  • Pesn o veštšem Olege, op. 58 (Laulu Oleg viisaasta, 1899) (solistit, mieskuoro ja orkesteri)
  • Iz Gomera, op. 60 (Homeroksesta, 1901) (solistit, naiskuoro ja orkesteri)
  • Kotik (1884) (lapsikuoro)
  • Repka (1884) (lapsikuoro)
  • Tebe Boga hralim (1883) (sekakuoro)

Pianoteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Muunnelmia pianolle, op. 10 (B-A-C-H) (1878)
  • Neljä kappaletta pianolle, op. 11 (1876-1877)
  • Kolme kappaletta pianolle, op. 15 (1875-1876)
  • Kuusi fuugaa, op. 17 (1875)
  • Kaksi kappaletta pianolle, op. 38 (1894)
  • Fugal intermezzo (1897, piano nelikätisesti)
  • Fugetty na russkije temy (1875)
  • Fuuga pianolle, C-duuri (1875)
  • Muunnelmia pianolle kolmikätisesti soitettuna (1878-1879)
  • Parafrazy (1878/1893)
  • Pesenka v dorijskom lade (1901)
  • Preludi pianolle, G-duuri (1896)
  • Yhdeksän fuugaa pianolle (1875)

Yksinlauluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Neljä romanssia, op. 2 (1865-1866)
  • Neljä romanssia, op. 3 (1866)
  • Neljä romanssia, op. 4 (1866)
  • Neljä romanssia, op. 7 (1867)
  • Kuusi romanssia, op. 8 (1868-1870)
  • Sbornik 100 russkih narodnyh pesen, op. 24 (1875-1876) (sadan venäläisen kansanlaulun sovitukset lauluäänelle ja pianolle)
  • Kaksi romanssia, op. 25 (1870-1876) (tekstit Heinrich Heine Mihail Mihailovin käännöksinä)
  • Neljä romanssia, op. 26 (1882)
  • Neljä romanssia, op. 27 (1883)
  • Neljä romanssia, op. 39 (1897) (tekstit Aleksei Tolstoi)
  • Neljä romanssia, op. 40 (1897)
  • Neljä romanssia, op. 41 (1897)
  • Neljä romanssia, op. 42 (1897)
  • Vesnoi, op. 43 (1897) (Kevät, neljä yksinlaulua)
  • Poetu, op. 45 (1897-1899) (Runoilijalle, viisi yksinlaulua)
  • U morja, op. 46 (1897) (Merellä, viisi yksinlaulua) (tekstit Aleksei Tolstoi)
  • Kaksi duettoa lauluäänille ja pianolle, op. 47 (1897)
  • Kaksi romanssia bassolle ja pianolle, op. 49 (1882-1889) (tekstit Aleksandr Puškin)
  • Neljä romanssia, op. 50 (1897-1898) (tekstit Apollon Maikov)
  • Viisi romanssia, op. 51 (1897) (tekstit Aleksandr Puškin)
  • Kaksi duettoa lauluäänille ja pianolle, op. 52 (1897-1898) (tekstit Apollon Maikov)
  • Strekozy, op. 53 (1897) (kaksi sopraanoa, mezzosopraano ja orkesteri) (teksti Aleksei Tolstoi
  • Neljä romanssia, op. 55 (1897-1898)
  • Kaksi romanssia sopraanolle ja pianolle, op. 56 (1898) (tekstit (Apollon Maikov)
    • Nimfa, op. 56, nro 1
    • Son v letnjuju notš, op. 56, nro 2
  • Vyhodi ko mne, sinjora (1861)
  • Narodnyi pesen (1875-1882) (neljäkymmentä kansanlaulun sovitusta lauluäänelle ja pianolle)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nelson, John: The Significance of Rimsky-Korsakov in the Development of a Russian National Identity. Diss. Studia musicologica Universitatis Helsingiensis, 25. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2013. ISSN 0787-4294. ISBN 978-952-10-9390-6. Tiivistelmä.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nikolai Rimski-Korsakov.
Tämä säveltäjään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.