Reino Vuolle

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Reino Ilmari Vuolle

Reino Ilmari Vilhelminpoika Vuolle (2. heinäkuuta 1895 Kauhava4. helmikuuta 1918 Vilppula)[1] oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hän sai sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa, missä hän sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan Valkoisen Armeijan riveissä, missä hän koki kohtalonsa kaatumalla Vilppulassa käydyssä taistelussa.[2][3]

Perhetausta ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänen vanhempansa olivat eläinvälskäri Vilhelm Vuolle ja Anna Albertina Sippola. Hän kävi kansakoulun.[2][3]

Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkäripataljoona 27:n 4. komppania.

Vuolle työskenteli työmiehenä Kauhavalla ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 13. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, missä hän haavoittui pahoin 7. joulukuuta 1916 ja joutui sairaalahoitoon. Sairaalasta hän palasi takaisin komppaniaansa 28. joulukuuta 1916 ja otti osaa Aa - joen talvitaisteluihin. Pataljoonan rintamalta paluun jälkeen Vuolle kävi vuonna 1917 Polangenissa järjestetyn erikoiskurssin (pommarikurssi).[2][3]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuolle saapui takaisin Suomeen 1. marraskuuta 1917 aselaiva S/S Equityn ensimmäisellä retkellä Tolvmansgrundetin saarelle Luodon pitäjään. Luodosta hän matkusti Kauhavalle, missä hänen tehtäväkseen tuli "palokunnan" kouluttaminen. Palokunta oli perustettu pankinjohtaja Nestor Haimarin johdolla heinäkuussa 1917 ja sen tehtävänä oli kouluttaa suojeluskuntalaisia. Tässä tehtävässä Vuolteen lisäksi olivat suojeluskunnan päällikkö jääkäri Eino Mäkinen, jääkäri Juho Emil Vähäpassi sekä vähäisessä määrin jääkäri Juho Komonen.[2][3]

Reino Vuolle, kaatunut jääkäri

Kauhavalta hän jatkoi matkaansa Alahärmään, missä hän jatkoi suojeluskuntajoukkojen kouluttamista. Hän koulutti myös jossain määrin Lapualaisia suojeluskuntajoukkoja. Sisällissodan varsinaisen aseellisen toiminnan alettua hän johti 120-miehistä Kauhavan suojeluskuntaa yhdessä jääkäri Eino Mäkisen kanssa sen riisuessa venäläiset aseista Lapualla ja Seinäjoella. Seinäjoelta hän lähti 1. helmikuuta 1918 Kurikan ja Ilmajoen suojeluskuntaosastojen mukana Vilppulaan, missä hän teki 50-miehisen joukon johtajana rauhoitusretken Ostolasta Virtain Killinkoskelle. Hän saapui retkeltään joukkoineen takaisin Vilppulaan helmikuun 3 päivänä ja kaatui 4. helmikuuta 1918 Vilppulan sillalla sirpaleen lävistäessä hänen rintakehänsä. Vuolle oli kuollessaan naimaton ja kirjoilla Kauhavalla. Hänet haudattiin Kauhavan sankarihautaan.[2][3]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  • Toim. J. Suomalainen, J. Sundvall, E. Olsoni ja A. Jaatinen: Suomen jääkärit osa I, Oy Sotakuvia Kuopio 1933.
  • Suomen sotasurmat 1914–1922 © 2001- Valtioneuvoston kanslia, Suomi Finland.
  • Toim. Ignatiua, Theslöf, Palmén, Grotenfelt, Nordenstreng, Soikkeli: Suomen vapaussota I-VI Otava Helsinki 1920–1925.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen sotasurmat 1914–1922
  2. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  3. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975