Reino Heinonen (jääkäri)
Reino Veli Heinonen (19. heinäkuuta 1898 Virrat – 30. syyskuuta 1944) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti.[1][2]
Perhe ja opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heinosen vanhemmat olivat vakuutustarkastaja August Heinonen ja Johanna Yrjölä. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1927 Oili Maria Himmasen kanssa. Heinonen kävi kuusi luokkaa Rauman yhteislyseota ja erosi seitsemänneltä luokalta, jonka suoritti loppuun yksityisesti samassa koulussa vuonna 1924. Hän suoritti sotilaspedagogiset kurssit Viipurissa vuonna 1925 ja Sotilashallinnollisten kurssien 1. jakson vuonna 1927 ja 2. jakson vuonna 1930.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heinonen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 9. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella, josta hänet siirrettiin hänen sairautensa takia 3. helmikuuta 1917 pataljoonan täydennysjoukkoon ja laskettiin siviilitöihin.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heinonen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 3. Jääkärirykmentin 7. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan, jonka mukana osallistui taisteluihin Tampereella, Aittolahdessa, Lyykylässä, Mannikkalassa ja Talissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heinonen palveli sisällissodan jälkeen edelleen 3. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Savon jääkärirykmentti n:o 3 ja edelleen Uudenmaan rykmentti. Hänet määrättiin 27. heinäkuuta 1918 alkaen rykmentin tiedonantoupseeriksi ja 11. helmikuuta 1919 alkaen rykmentin adjutantiksi. Hänet siirrettiin 2. Divisioonan adjutantiksi 21. helmikuuta 1920, josta hänet siirrettiin edelleen Karjalankannaksen rajakomendantinvirastoon toimistopäälliköksi 23. heinäkuuta 1920. II Polkupyöräpataljoonan 3. komppaniaan nuoremmaksi upseeriksi hänet siirrettiin 5. elokuuta 1921 ja 2. komppanian päälliköksi hänet nimitettiin 1. huhtikuuta 1922 ja edelleen pataljoonan talouspäälliköksi 11. tammikuuta 1926. Raskaan tykistörykmentin talouspäälliköksi hänet siirrettiin 15. kesäkuuta 1928 ja Polkupyöräpataljoona 1:n (myöhemmin Jääkäripataljoona 1) talouspäälliköksi 21. heinäkuuta 1933.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heinonen osallistui talvisotaan Jääkäripataljoona l:n intendenttinä osallistuen taisteluihin Karjalankannaksella. Välirauhan ja jatkosodan aikana hän toimi intendenttinä 5. ja 3. Armeijakunnassa osallistuen taisteluihin Uhtuan suunnalla. Vuonna 1942 hänet siirrettiin 4. Divisioonan huoltopäälliköksi ja osallistui sotatoimiin Karjalankannaksella. Hänet haudattiin Helsingin Hietaniemen hautausmaan sankarihautaan.[1][2]
Luottamustoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heinonen toimi Polkupyöräpataljoona l:n kunnianeuvoston varapuheenjohtajana vuonna 1924 ja puheenjohtaja vuosina 1926–1928 ja 1934 sekä 2. Divisioonan kunniatuomioistuimen jäsenenä vuonna 1926 ja varajäsenenä 1927–1929 sekä 1935–1936. Raskaan tykistörykmentin kunnianeuvoston puheenjohtajana hän toimi vuosina 1929–1930 ja Ratsuväkiprikaatin kunniatuomioistuimen jäsenenä vuosina 1937–1938.[1][2]
Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.