Reina Cristina (1887)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Reina Cristina
Aluksen vaiheet
Rakentaja Ferrol
Laskettu vesille 2. toukokuuta 1887
Poistui palveluskäytöstä upotettu 1. toukokuuta 1898
Tekniset tiedot
Uppouma 3 042 t
Pituus 84,81 m
Leveys 13,21 m
Syväys 6,10 m
Koneteho 4 400 ihp
Nopeus 17 solmua
Miehistöä 370
Aseistus
Aseistus 6 × 160 mm tykkiä
8 × QF 6 naulan Hotchkiss -tykkiä
6 × QF 3 naulan Hotchkiss -tykkiä
5 × 356 mm torpedoputkea

Reina Cristina oli Espanjan laivaston vuonna 1877 vesillelaskettu Alfonso XII -luokan risteilijä.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Alfonso XII -luokka

Alus tilattiin Ferrolista. Alus laskettiin vesille 2. toukokuuta 1887.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus oli kotivesillä, kunnes se vuonna 1894 siirrettiin Aasian laivueeseen suojaamaan Karoliineja Saksan aiheuttamalta uhalta. Alus oli laivueen lippulaivana.

Filippiinien noustua kapinaan vuonna 1896 alus osallistui sotatoimiin kapinoitsijoita vastaan. Alus oli Tyynenmeren laivueen komentajan kontra-amiraali Patricio Montojo de Pasaronin lippulaiva Manilassa, kun sota Yhdysvaltoja vastaan alkoi huhtikuussa 1898. Laivue lähti 25. huhtikuuta Manilanlahdelta Subicinlahteen, jossa Montojo odotti saavansa paremman suojan mahdollisessa hyökkäyksessä miinoituksista ja rannikkolinnakkeista. Miinoitukset oli kuitenkin pääosin laskematta ja linnakkeet rakentamatta.

Laivue lähti 29. huhtikuuta Cañacaonlahdelle, jossa Yhdysvaltain laivaston kommodori Deweyn johtama Aasian laivue yllätti Montojon. Seuranneessa taistelussa Reina Cristina upposi.

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Spanish cruiser Reina Cristina

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860-1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gardiner 2002 s. 384