Reikäpilvi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Reikäpilveksi kutsuttu pilvikerroksen aukko, kuvattu Itävallassa (elokuu 2008).
Soikiomainen reikäpilvi (Yhdysvallat, 11/2016)
Pilvenreikä aukon keskiosan untuvapilvirakenteineen alapuolelta nähtynä (Sveitsi, 9/2012).
Terra-satelliitin Modis-instrumentin kuva pilvipeitteesta Yhdysvaltain Oklahoman, Arkansasin, Louisianan ja Texasin osavaltioiden yläpuolelta 29.1.2007. Pilvipeitteessä näkyy monia erimuotoisia reikäpilvirakenteita, joita muun muassa lentoliikenne on muovannut.

Reikäpilvi (lat. Cavum) on täydentävä nimitys pilvikerroksen suurelle pyöreälle aukolle, joka voi ilmestyä erityisesti pallero- (cirrocumulus) tai hahtuvapilveen (altocumulus), joskus harvoin kumpukerrospilveen (stratocumulus). Aukon keskiosan alapuolella on tyypillisesti sadejuovia (virga) tai kuitumaisia untuvapilvijuovia. Tavallisesti aukko laajenee ajan myötä. Mikäli aukon synnyttäjänä on (vaakasuorasti etenevä) lentokone, aukko on muodoltaan viivamaisempi. [1]

Aukko muodostuu ohuissa kerrosmaisisissa pilvissä, kun lähtötilanteessa pilven pilvipisarat ovat alijäähtyneessä tilassa, eli kun pilvipisaroiden veden lämpötila on alle jäätymispisteen. Pisarat eivät ole jäätyneet jäätymisytimien puutteen vuoksi. Kun jääkiteitä alkaa muodostua, syntyy Wegener–Bergeron–Findeisen -prosessista (eli kylmän pilven prosessista) johtuen ketjureaktio, joka saa jääkiteiden ympärillä olevat vesipisarat haihtumaan. Pilveen muodostuu suuri, usein pyöreä, reikä.[2][3]

Tämän ilmiön uskotaan aiheutuvan siitä, että pilvikerrokseen tulee runsaasti pieniä jääkiteitä. Jääkiteet voivat muodostua ohimenevistä lentokoneista, joiden siipien tai potkurien takana ilmanpaine on huomattavasti matalampi. Tämä saa ilman jäähtymään nopeasti ja voi luoda nauhamaisen jääkidevanan jälkeensä. Jos näiden jääkiteiden ympärillä on vesipisaroita, ne kasvavat nopeasti Bergeron-prosessissa, ja pisarat haihtuvat niin, että pilveen muodostuu siveltimenvedon kaltaisia reikiä.

Westbrook ja Davies (2010)[4] sekä Heymsfield työtovereineen (2010)[5] selittävät prosessia tarkemmin. Tällaiset pilvipeitteen aukot eivät ole tyypillisiä millekään tietylle maantieteelliselle alueelle, vaan niitä on havaittu useissa eri paikoissa.

Koska pilvireiät ovat harvinaisia ja ulkonäöltään erikoisia, niitäkin on virheellisesti luultu ufojen aiheuttamiksi.[6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Cavum International Cloud Atlas. Manual on the Observation of Clouds and Other Meteors (WMO-No. 407), julkaisun kotisivu. Maailman ilmatieteen järjestö (WMO), wmo.int. Viitattu 1.11.2017. (englanniksi)
  2. Cloud Appreciation Society | Fallstreak Holes (February ’06) cloudappreciationsociety.org. (englanniksi)|viitattu=2017-07-29}}
  3. Elina Kirvesniemi: Helsingin yllä aamulla nähty erikoinen aukko pilvessä herätti ihmetystä – Ylen meteorologi: "Kaunein, jonka olen nähnyt" (Suomenkielisen nimen lähde) Yle. 9.8.2017. Viitattu 9.8.2017.
  4. Westbrook, Chris & Davies, Owain: Observations of a glaciating hole-punch cloud (arxiv 0907.4302, bibcode 2010Wthr...65..176W, doi = 10.1002/wea.504) Weather, vol. 65, pp. 176–180. July 2010. wiley.com. (englanniksi)
  5. Andrew J. Heymsfield, Patrick C. Kennedy, Steve Massie, Carl Schmitt, Zhien Wang, Samuel Haimov & Art Rangno: Aircraft-Induced Hole Punch and Canal Clouds: Inadvertent Cloud Seeding Bulletin of the American Meteorological Society, vol. 91, pp. 753–766, bibcode 2010BAMS...91..753H. 2010. (englanniksi)
  6. 'UFO cloud formation' filmed in Romania telegraph.co.uk. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]