Hahtuvapilvi
Hahtuvapilvi (Altocumulus) on keskipilvi, jonka alaraja on tyypillisesti 2–3 kilometrin korkeudessa. Se on usein valkeista tai harmaista pienistä laikuista, kokkareista tai nauhoista koostuva ohut lautta. Monesti pilvissä on aaltomaisia kuvioita. Parhaimmillaan hahtuvapilvet ovat kauniita "lammaspilviä". Monesti hahtuvapilvi on valkea, tai horisontin lähellä autereen ruskehtavaksi värjäävä.
Pilven syntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hahtuvapilviä muodostuu muun muassa laskeutuvista verhopilvistä ja lauttamaiseksi leviävistä kuuro- ja kumpupilvistä. Hahtuvapilvissä esiintyy usein hattaroita, jotka voivat lisääntyessään yhdistyä yhtenäiseksi ja laaja-alaiseksi pilvilautaksi.[1]
Tuntomerkit ja ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hahtuvapilvi voi muodostua jääkiteistä tai vesipisaroista, jotka ovat usein alijäähtyneitä. Pilvi on noin 2 000/2 400 – 6 100 metrin korkeudessa. Se on keskimäärin palleropilveä tummempi. Hyvin yleinen kumpukerrospilvi on hahtuvapilveä suuresti muistuttava pilvi, mutta sen pilvilaikut ovat suurempia ja tummempia. Hahtuvapilven laikkujen koko 30 asteen korkeudella on 1–5 astetta eli 2–10 kuun tai auringon läpimittaa, stratocumuluksen laikut ovat suurempia. Tämä vastaa ojennetun käden pikkurilliä – kolmea ojennetun käden sormea.[1]
Hahtuvapilvi esiintyy laajoina 160–320 kilometrin levyisinä alueina. Nämä pilvet ovat tavallisesti alle sata metriä paksuja. Hahtuvapilviä on monesti kylmän rintaman edellä, ja kesäisin ne enteilevät ukkosta jos päivä on lämmin sekä kostea ja varsinkin jos taivaalla on sameutta, vaikka niissä ei olisikaan vallinharjapilvelle ja kokkarepilvelle tyypillisiä muotoja.
Altocumulus lenticularis eli mantelipilvi on linssiä muistuttava pilvi, joka monesti tuo mieleen ufon.
Varsinkin ohuet hahtuvapilvet tuottavat Auringon ja Kuun ympärille väripilviä ja värikkäitä kehiä, ja joskus harvoin haloilmiöitä. Hahtuvapilviä syntyy muun muassa kumpupilvien ja kuuropilvien kohotessa ja hajotessa, ja myös verhopilvistä.
Hahtuvapilvien jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lajit:[2]
- Altocumulus castellanus, vallinharjamainen
- Altocumulus floccus, kokkareinen
- Altocumulus stratiformis, kerrosmainen
- Altocumulus lenticularis, mantelipilvi, monesti "ufomainen" pilvi
- Muunnokset:
- Altocumulus duplicatus, kaksinkertainen
- Altocumulus translucidus, läpikuultava
- Altocumulus opacus, läpinäkymätön
- Altocumulus radidatus, säteittäinen
- Altocumulus undulatus, aaltomainen
- Altocumulus lacunosus, kennomainen
- Altocumulus praecipitatio, satava
- Lisäpiirteitä:
- Altocumulus virga, sadejuovainen, monesti sadejuovainen altocumulus-laikku muistuttaa meduusaa tai jäätelötötteröä[3]
- Altocumulus mamma, utaremainen
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vartiainen, Juha: Suuri pilvikirja. Helsinki: Readme.fi, 2013. ISBN 978-952-220-669-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Vartiainen 2013, s. 100-101.
- ↑ Karttunen, Hannu & Koistinen, Jarmo & Saltikoff, Elena & Manner, Olli: Ilmakehä, sää ja ilmasto, s. 474–476. Helsinki: Ursa, 2008. ISBN 978-952-5329-61-2.
- ↑ Pretor-Pinney, Gavin: ”Keskipilvet - hahtuvapilvi”, Pilvibongarin opas, s. 127. kuva. Suomentanut Lempinen, Ulla. Jyväskylä: Atena, 2007. ISBN 978-951-796-498-2.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Altocumulus (Arkistoitu – Internet Archive)
- WW2010: University of Illinois
- American Meteorological Society's Glossary of Meteorology
- Stormeyes, sivusto myrskyharrastajille (englanniksi)
- Weather Photography
- Airline Pilots site, tietosivusto lentäjille (englanniksi)
- Uploaded photo and explanation
- Australian Cloud Atlas
- From Atmospheric Science Department at University of Wyoming