Rauta(II)oksidi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rauta(II)oksidi
Iron(II) oxide.jpg
Tunnisteet
CAS-numero 1345-25-1
Ominaisuudet
Molekyylikaava FeO
Moolimassa 71,85
Ulkomuoto Musta kiteinen aine
Sulamispiste 1 377 °C[1]
Tiheys 6,0 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen Ei liukene veteen

Rauta(II)oksidi eli ferro-oksidi (FeO) on rauta- ja oksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää lasin värjäykseen ja katalyyttinä.

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rauta(II)oksidi on väriltään mustaa kiteistä ainetta, jonka alkeiskoppi on kuutiollinen. Yhdiste ei liukene veteen eikä orgaanisiin liuottimiin, mutta liukenee happoihin. Yhdiste on stabiili ainoastaan yli 575 °C:n lämpötilassa ja tätä alemmissa lämpötiloissa sillä on taipumus disproportioitua metalliseksi raudaksi ja rauta(II,III)oksidiksi. Yhdiste voi myös olla pyroforista. Rautaoksidista tunnetaan huoneenlämpötilassa metastabiili muoto. Rautaoksidi on usein epästoikiometrista johtuen Fe2+-ionien helposta hapettumisesta Fe3+-ioneiksi. Tyypillinen koostumus on Fe0,84O–Fe0,95O.[2][3][4]

Rauta(II)oksidia voidaan valmistaa kuumentamalla rautajauhetta matalassa paineessa yli 560 °C:n lämpötilaan tai kuumentamalla rauta(II)oksalaattia alhaisessa paineessa. Tuotteen nopea kuumentaminen johtaa kiteytymiseen metastabiiliin muotoon. Rauta(II)oksidia voidaan käyttää lasin värjäämiseen vihreäksi ja muun muassa ammoniakin valmistuksessa katalyyttinä.[2][3][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–68. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.2.2019). (englanniksi)
  2. a b Alan M. Stolzenberg: Iron Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004. Viitattu 22.2.2019
  3. a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 555. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
  4. a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1446. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.2.2019). (englanniksi)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]