Rantaperkiön Työväentalo
| Rantaperkiön Työväentalo | |
|---|---|
 Rantaperkiön työväentalo vuonna 1973 |
|
| Osoite | Nuolialantie 6 |
| Sijainti | Tampere |
| Koordinaatit | |
| Valmistumisvuosi | 1919 |
| Purkuvuosi | 1972 |
| Rakennuttaja | Rantaperkiön Työväenyhdistys ry |
| Omistaja | Rantaperkiön Työväenyhdistys ry |
| Runkorakenne | hirsi |
| Julkisivumateriaali | lauta |
 |
|
Rantaperkiön Työväentalo on Rantaperkiön Työväenyhdistyksen kerho- ja kokoustilat, jotka sijaitsevat Tampereella Rantaperkiön kaupunginosassa sijaitsevan kerrostalon pohjakerroksessa. Kaksikerroksinen puurakenteinen työväentalo sijaitsi nykyisen Asunto-osakeyhtiö Nuolialantie 6:n kohdalla kadun puolella piha-alueella.
Rantaperkiön Työväentalo valmistui 1919, vihkiäisjuhlaa vietettiin 9. marraskuuta 1919, ja se purettiin uuden asemakaavan mukaisen kerrostalorakentamisen tieltä 1972. Ensimmäinen kokous uudessa toimitilassa pidettiin 9. lokakuuta 1972. Varsinainen avaustilaisuus oli 21. tammikuuta 1973.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Messukylän pitäjän Hatanpään kylään K. O. Salosen taloon kokoontuneet työläiset perustivat huhtikuun 8. päivänä 1906 työväenyhdistyksen. Sen nimeksi tuli aluksi Hatanpään Työväenyhdistys, mutta se muutti nimensä 11.marraskuuta 1906 Rantaperkiön Työväenyhdistykseksi. Aluksi vuokrattiin Salosen talosta kolme huonetta toimintaa varten.
Koska Hatanpään kartanon patruuna Idman ei suostunut vuokraamaan tonttia työväenyhdistykselle, niin yhdistys hankki vuoden 1908 helmikuussa Koivistonkylästä Ahlgrenin talon. Sinne Hatanpään kartanon maat eivät ulottuneet. Viimeinen kokous Salosen talossa pidettiin 26.tammikuuta 1908 ja yhdistys toimi Ahlgrenin talossa vuoteen 1919 saakka, jolloin oma talo valmistui Rantaperkiöön.
Vihdoin keväällä 1917 saatiin solmittua kaupungin kanssa vuokrasopimus tontista, joka sijaitsi Rantaperkiössä osoitteessa Nuolialantie 6. Rakentaminen viivästyi kuitenkin kansalaissodan tultua väliin. Ensimmäisessä sodanjälkeisessä kokouksessa 23. helmikuuta 1919 perustettiin rakennustoimikunta. Rakennusurakka annettiin pääosin Waldemar Ahlströmin tehtäväksi. Waldemar Ahlström sai ostettua Lapinniemen tehtaan huutokaupasta vanhan purkutalon ja hänen urakkaosuutensa piti olla valmiina 15. elokuuta 1919. Katon kattaminen tehtiin talkootyönä. Rantaperkiön Työväentalon vihkiäisjuhlaa vietettiin 9. marraskuuta 1919 komeissa puitteissa.
Talo oli punaiseksi maalattu, ikkunanpuitteet olivat valkoiset. Sali oli noin 10 metrin levyinen ja pituinen ja siinä oli seitsemän suurta ikkunaa. Istuimina pitkät selkänojalla varustetut penkit. Lämmityslaitteena kamiina. Salin perällä oli näyttämö, jonka esirippu oli punaista samettia. Kulissit säilytettiin näyttämöllä. Lisäksi talossa oli eteinen, keittiö ja ravintolahuone, jonka kalusteina olivat penkit ja tarjoilupöytä. Valoa antoi kolme isoa ikkunaa. Vinttikerrokseen vei leveät portaat. Siellä oli taloudenhoitajan asunto ja kokoushuone.
Talo kävi pian ahtaaksi ja kesäkuussa 1924 tehtiin päätös talon laajentamisesta. Työ tehtiin Waldemar Ahlströmin laatimien piirustusten mukaan ja hänen johdollaan. Laajennusosaan tehtiin ravintola, tupakkahuone, keittiö ja vahtimestarin asunto alakertaan. Yläkertaan sijoitettiin kokoussali ja kaksi pienempää huonetta. Laajennus oli valmis 4. lokakuuta 1925, jolloin vietettiin tupaantuliaisia.[1]
Hatanpään maat liitettiin Tampereen kaupunkiin kirkollisesti 1. tammikuuta 1919 ja hallinnollisesti vuoden 1920 alkupuolella. Messukylästä erosi samanaikaisesti myös Järvensivu. Rantaperkiön alue ja Härmälä olivat nyt Tampereen kaupungin aluetta. Sen sijaan Koivistonkylä jäi Messukylän kuntaan. Tämä oli iso muutos Rantaperkiön Työväenyhdistykselle. Yhdistys liittyi maaliskuussa 1920 Tampereen Sos.dem. Kunnallisjärjestöön, mutta joutui hoitamaan koivistonkyläläisten asioita Messukylän Sos.dem. Kunnallisjärjestössä. Messukylä ja samalla myös Koivistonkylän alue liitettiin Tampereen kaupunkiin vuonna 1947.
Rantaperkiön Työväen Näyttämö perustettiin 23. toukokuuta 1927. Näytelmäseura oli toiminut työväentalolla jo vuodesta 1919 lähtien vaihtelevasti. Avauskappaleena elokuussa 1927 esitettiin T. Korpilinnan ”Punaiset housut”, ohjaajana Verner Kokkonen. Näyttämö teki myös vierailunäytäntöjä lähiympäristön työväentaloille. Erityisen vilkasta vierailutoiminta oli vuosina 1932–1939.
Vappupäivänä 1931 poliisit takavarikoivat yhdistyksen lipun Rantaperkiön Työväentalon katolta. Lippu luovutettiin kuitenkin vappuiltana takaisin, kun talon vahtimestari kävi sitä vaatimassa. Poliisi piti hänelle nuhdesaarnan ja varoitti poliittisesta kiihotuksesta.
Syksyllä 1941 osa työväentalosta oli luovutettava suojeluskuntapiirin käyttöön. Sali ja näyttämö toimivat koko sodan ajan puolustusvoimain vaatekorjaamona. Yläkerroksen huoneet jäivät vielä työväenyhdistyksen omaan käyttöön, mutta vuoden 1943 kesäkuun alusta puolustusvoimat otti hallintaansa koko talon. Ainoastaan yksi pieni huone ja vahtimestarin asunto jäivät yhdistyksen käyttöön. Pirkka-Hämeen suojeluskunnan esikunta tyhjensi koko talon kalusteista. Syksyllä 1944 Rantaperkiön Työväentalon takavarikko vihdoin päättyi. Luovutus tapahtui 20. marraskuuta 1944. Talo oli huonossa kunnossa, korvauksia haettiin ja osin myös saatiin. Irtaimistokin saatiin takaisin. Vihdoin 22. joulukuuta 1944 voitiin viettää Rantaperkiön Iskun joulujuhlaa omassa talossa.
Vuosina 1948-1949 uusittiin työväentalon ja näyttämön sähkölaitteet. Taloudellinen tuotto oli lähes kokonaan Rantaperkiön Työväen Näyttämön varassa. Talkoilla hoidettiin talon kunnostustöitä, iltamien järjestelyjä ja ravintolatoimintaa.
Rantaperkiön Työväen Näyttämön toiminnan kukoistuskautta oli 1950-luku ja se jatkui vireänä vielä 1960-luvun alkupuolellakin. Kun 1970-luvun alussa tuli tieto siitä, että työväentalo joudutaan purkamaan, eikä uutta vastaavaa tilaa saatu, näyttämö joutui lopettamaan toimintansa 1971. Viimeinen näytäntö oli 14.11.1971 haikeissa tunnelmissa.
Rantaperkiön Työväentalo jouduttiin purkamaan uudisrakentamisen tieltä. Tontti oli Tampereen kaupungilta vuokrattu ja vuokra-aika oli päättymässä 1970-luvun puolivälissä. Tampereen kaupunki ei enää uusinut vuokrasopimuksia alueelle, vaan suunnitelmissa oli alueen kaavoittaminen kerrostaloalueeksi. Työväentalo ei soveltunut asemakaavaan. Yhdistys sai tarjouksia rakennusliikkeiltä. Lopulta allekirjoitettiin kauppakirja rakennusliike Veikko Salosen kanssa. Sopimuksen mukaan yhdistys saa uudisrakennuksesta kerho- ja kokoustilaa 80–85 neliömetriä tarpeellisine saniteettitiloineen sekä n. 30 neliön yksiön ja vastineeksi luovuttaa rakennusliikkeelle vuokraoikeuden tonttiin sekä vanhan puurakenteisen työväentalon kiinteistön sillä ehdolla, että se saa olla paikallaan siihen saakka, kunnes yhdistys pääsee muuttamaan uusiin tiloihin. Uuden kerrostalon rakennustyöt alkoivat vuonna 1972. Viimeinen kokous purettavassa talossa pidettiin 25. syyskuuta 1972.
Toimintaa työväentalolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kerhotilaa käyttivät 1970-luvulla Rantaperkiön Työväenyhdistyksen lisäksi sen alajaostot Päivän Nuoret, SDR-nuorisojaosto ja naisjaosto sekä Rantaperkiön Isku. Lisäksi kerhotilaa vuokrattiin juhla- ja perhetilaisuuksiin. Naisjaoston toiminta loppui 1986 vuoden lopulla.[1]
Rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rantaperkiön Työväenyhdistyksen uusi toimitila on 85 neliömetriä. Lisäksi yhdistys omistaa samasta kiinteistöstä 33 neliömetriä käsittävän yksiön. Ensimmäinen kokous uusissa kerhotiloissa pidettiin 9.lokakuuta 1972. Varsinainen avajaistilaisuus oli 21. tammikuuta 1973.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Tuovinen, Seppo: Taidon ja tahdon talkoilla -satavuotias Rantaperkiön Työväenyhdistys 1906-2006. Tampere: Rantaperkiön Työväenyhdistys ry, 2006. ISBN 952-464-526-2.