Rakennegeologia
Rakennegeologia on geologian osa-alue, joka tutkii kallioperän rakenteita ja niiden kolmiulotteisia esiintymiä.[1] Tutkimuskohteet vaihtelevat hyvin pienistä kristallien hilavirheistä maankuoressa oleviin siirros- ja poimurakennelmiin.[2] Rakennegeologisessa tutkimuksessa voidaan selvittää geometriikan lisäksi myös kallioperän rakenne-evoluutiota. Näin monien alueiden tietoja yhdistämällä voidaan saada selville aineistoa maankuoren synnystä ja kehityksestä.[1]
Rakennegeologian tutkimusmenetelmät ovat varsin monimuotoisia, ja esimerkiksi pieniä rakenteita voidaan tutkia petrografisella mikroskoopilla.[2] Hyvin ohuita mikroskoopilla tutkittavia kivileikkeitä kutsutaan ohuthieiksi.[3] Laajemman mittakaavan rakenteita tutkitaan kenttätutkimuksissa, jolloin monesti päämääränä on tulkita pinnanalla olevia rakentaita pinnalta saatavien tietojen perusteella.[2] Tutkimuksessa käytetään hyväksi kuitnekin myös muun muassa karttoja, ilmakuvia, kairausnäytteiyä, geoyfysikaalisia aineistoja ja rakennemittauksia.[1]
Rakennegeologian tuntemusta käytetään apuna muun muassa rakentamisessa ja luonnonvarojen hyödyntämisessä. Kalliorakentamisessa rakojen ja siirrosten tunteminen on oleellista, sillä kiven lujuusominaisuudet riippuvat rakojen määrästä ja tiheydestä. Voimakkaasti rakoilevassa kallioperässä pohjavesi puolestaan virtaa helpommin. Kallioperän rakenteet voivat antaa myös viitteitä öljy- ja malmiesiintymistä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Carita Äärelä: Rakennegeologinen tutkimus ja rakenteiden kolmiulotteisuus Geologia.fi. 26.6.2018. Suomen Kansallinen Geologian Komitea. Viitattu 20.5.2021.
- ↑ a b c Structural geology Encyclopedia Britannica. 25.10.2018. Viitattu 20.5.2021. (englanniksi)
- ↑ Geologia:ohuthie Tieteen termipankki. Viitattu 20.5.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta rakennegeologia Wikimedia Commonsissa
