Rahapuu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rahapuu
Crassula ovata 700.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Saxifragales
Heimo: Maksaruohokasvit Crassulaceae
Suku: Paunikot Crassula
Laji: ovata
Kaksiosainen nimi
Crassula ovata
(P.Mill.) Druce
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Rahapuu Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Rahapuu Commonsissa

Rahapuu eli rahapaunikko (Crassula ovata, syn. Crassula portulacea) on maksaruohokasvien heimoon kuuluva kasvi. Rahapuu on mehikasvi, sillä se varastoi vettä lehtiinsä. Rahapuu on helppohoitoinen ja suosittu huonekasvina. Se vaatii paljon valoa ja vähän vettä.[1] Sen suomalainen lempinimi on "paratiisipuu".lähde?

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rahapuun on tumman- tai harmaanvihreät lehdet ovat 30-90 mm pitkiä ja 18-40 mm leveitä, usein punertavia reunoistaan[2], soikeita, paksuja ja pinnaltaan vahamaisia. Ne kasvavat paksusta vihreästä tai vihreän ruskehtavasta varresta, jossa on vanhemmiten ruskeita poikkiraitoja.[1] Lehdet varastoivat muiden mehikasvien tavoin vettä, minkä ansiosta rahapuu kestää hyvin kuivuutta. Rahapuut kasvavat hitaasti, mutta voivat suotuisissa olosuhteissa kasvaa 1-3 metrin korkuisiksi, huonekasveina ne harvoin yltävät metriä korkeammaksi.[3] Alimmat lehdet kuivuvat ja putoavat pois puun kasvaessa. Kukkii vain harvoin ja vanhempana, ja huonekasvina ollessaan se edellyttää että kasvi on ollut talven viileässä (12–15 °C) ja kuivassa lepoajan. Kukkiessaan kasvattaa pienet valkoiset tai punertavanvalkoiset kukat.[4]

Kukinta

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji on kotoisin Etelä-Afrikasta.[1] Kotiseuduillaan rahapuu kasvaa kuivilla savanneilla, hiekkaperäisessä maassa. Talviaikaan se kukkii.[4]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rahapuut ovat, niin kuin monet mehikasvit, CAM-kasveja,[1] jotka liiallisen haihtumisen estämiseksi pitävät ilmarakonsa kiinni päivällä. Yöllä ilmaraot avautuvat, jolloin kasvi ottaa sisään hiilidioksidia ja varastoi sen vakuoliin omenahapoksi, josta jälleen päivällä vapautuu hiilidioksidi yhteyttämistä varten. Hiilidioksidimäärä, jonka kasvi pystyy varastoimaan vakuoliin, on kuitenkin suhteellisen pieni. Tästä syystä CAM-kasvien yhteyttämisen määrä jää melko vähäiseksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Visa Lipponen, Seppo Hilpo: Kodin kukoistavat kasvit, s. 337. Porvoo: WSOY, 2001. ISBN 951-0-23916-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.