Rafael Carrera y Turcios
| Rafael Carrera | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. lokakuuta 1814 Guatemala, Uusi-Espanja |
| Kuollut | 4. huhtikuuta 1865 (50 vuotta) Guatemala, Guatemalan tasavalta |
| Muut tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
José Rafael Carrera y Turcios (24. lokakuuta 1814 Guatemala, Uusi-Espanja – 4. huhtikuuta 1865 Guatemala, Guatemalan tasavalta) oli Guatemalan ensimmäinen presidentti ja diktaattori vuosina 1838–1865. Häntä pidetään nykyään Guatemalan tasavallan perustajana.[1][2] [3]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Carrera oli mestitsi, eikä hänellä ei ollut nuorena mahdollisuutta kouluttautua. Hän oppi kirjoittamaan nimensä vasta noustuaan valtaan. Ensimmäisessä Keski-Amerikan sisällissodassa hän oli tuntematon rumpalipoika liberaaleja vastaan taistelleissa ja ryöstelleissä rosvojoukoissa. Liberaalien johtaja Francisco Morazán valloitti Guatemalan kaupungin 1829, jolloin liittotasavaltaa kannattanut ryhmä nousi jälleen valtaan. Carrera hylkäsi sotilasuran toistaiseksi ja ryhtyi sikopaimeneksi. Mutta kun kolera puhkesi Guatemalassa vuonna 1837, intiaanit, jotka katsoivat sen aiheuttaman tuhon johtuvan liberaaliviranomaisten myrkyttämästä vedestä, nousivat kapinaan. Guatemalan intiaanien ja alemman papiston, jotka halveksivat kirkonvastaista liberaalihallitusta, tuella Carrera valloitti Guatemalan kaupungin vuonna 1838 ja otti vallan. Hän vakiinnutti valtansa vuonna 1840, kun hän irrotti Guatemalan Keski-Amerikan liittotasavallasta ja julisti sen itsenäiseksi tasavallaksi. Carrera oli kiihkeä katolilainen, ja hän perusti maahan uudelleen papiston ja luostarit ja kutsui jesuiitat takaisin vuonna 1852. Hän jopa allekirjoitti konkordaatin Vatikaanin kanssa vuonna 1852, mikä teki Guatemalasta ensimmäisen Uudesta-Espanjasta irtautuneen tasavallan, jolla oli diplomaattisuhteet Paavin kanssa. Paavi myönsi hänelle Pyhän Gregorius Suuren ritarikunnan kunniamerkin vuonna 1854. Samana vuonna hän lakkautti vaalit ja hänestä tuli elinikäinen presidentti. Vaikka Carrera oli raakalaismainen caudillo, papisto ja maata omistanut yläluokka arvostivat hänen hallintoaan sen vakauden ja intiaanien rauhoittelun, yksityisomaisuuden kunnioittamisen ja kirkon tukemisen vuoksi. Guatemalasta tuli hänen valtakaudellaan merkittävä kahvinviejä. Carrera nimitti intiaaneja ja mestitsejä virkoihin ja yritti edistää näin väestönryhmien tasa-arvoa.[1][2][3]
Carrera sekaantui usein naapurimaidensa sisäpolitiikkaan, vastustaen liberaaleja johtajia. Vuonna 1863 hän hyökkäsi El Salvadoriin. Carrera esti Meksikon kaksi yritystä liittää Guatemala osaksi maata, torjui William Walkerin pyrkimykset ja rajoitti brittiläisen Hondurasin alueellista laajentumista Guatemalan kustannuksella.[1][2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Rafael Carrera Encyclopedia Britannica. 2023. Viitattu 4.12.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Rafael Carrera ThoughtCo. 2020. Viitattu 4.12.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Rafael Carrera The Catholic Encyclopedia. 1908. Viitattu 4.12.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rafael Carrera y Turcios Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||
