Radioisotooppinen termosähkögeneraattori

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Läpileikkauskuva Cassini-avaruusluotaimessa käytettävästä RTG:sta.
Romutettu venäläinen 90Sr-polttoainetta käyttävä RTG.

Radioisotooppinen termosähkögeneraattori (RTG) on sähköä tuottava generaattori, joka saa energiansa radioaktiivisesta hajoamisesta. Radioaktiivisen hajoamisen tuottama lämpö muunnetaan lämpösähköisessä ilmiössä termoparien avulla sähköksi.

Laitetta on hyödynnetty virtalähteenä muun muassa satelliiteissa, avaruusluotaimissa sekä miehittämättömissä laitoksissa, kuten esimerkiksi Neuvostoliiton napapiirille rakentamissa majakoissa.

Jupiterin rataa kauemmas kulkevat avaruuslennot tarvitsevat jonkin muun virtalähteen kuin aurinkokennot. Myös Aurinkoa lähemmillä lennoilla RTG on monessa mielessä parempi ja varmempi virtalähde.

Yleisimmin käytetty ja paras radioaktiivinen aine generaattoreihin on plutonium-238, mutta on olemassa joitakin harvoja vaihtoehtojakin kuten strontium-90.[1] Plutonium-238:n puoliintumisaika on 88 vuotta.[2]

Yhdysvallat aloitti Plutonium-238:n tuotannon lähes 30 vuoden tauon jälkeen 2015. Sen puute alkoi jo uhata avaruuslentojen toteuttamista[2].

Euroopan avaruusjärjestöllä ei ole ydinparisto-kykyä.[2] Esimerkiksi Philae-laskeutuja joutui osin tämä vuoksi ongelmiin.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Basic elements of static RTGs, G.L. Kulcinski, NEEP 602 Course Notes (2000), Nuclear Power in Space, University of Wisconsin Fusion Technology Institute (englanniksi)
  2. a b c d Avaruuslentojen plutonium-tuotanto käynnistyi - lähes 30 vuoden tauko ohi www.avaruus.fi. Viitattu 4.2.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Radioisotope thermoelectric generator