Päistärkoit
Päistärkoit | |
---|---|
Isopäistärkoi (Eriocrania semipurpurella) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
Luokka: | Hyönteiset Insecta |
Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
Osalahko: | Päistärkoit Dacnonypha |
Yläheimo: |
Päistärkoimaiset Eriocranioidea |
Heimo: |
Päistärkoit Eriocraniidae Rebel, 1901 |
Suvut | |
Katso myös | |
Päistärkoit (Eriocraniidae) on pieni perhosten heimo. Ne ovat alkeellisin imukärsällisten perhosten ryhmä. Joissakin lähteissä päistärkoit liitetään osalahkoon Dacnonypha yhdessä Acanthopteroctetidae-heimon kanssa, mutta jälkimmäiset kuulunevat lähemmäs "kehittyneempiä" perhosia[1].
Piirteitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päistärkoiden levinneisyys on holarktinen ja lajeja tunnetaan yhteensä vain 24. Kaikki lajit ovat pieniä, metallinkiiltoisia ja päiväaktiivisia perhosia, joiden lentoaika sijoittuu yleensä keväälle. Siipiväli on aina alle 15 mm ja lepäävä perhonen pitää siipiään vartalon sivuilla kattolaskuisesti.[2] Siipisuonitus on etu- ja takasiivissä samanlainen. Tunnusomainen piirre on jalkojen säärissä olevien okien määrä, joka on kaikilla lajeilla 0-1-4. Yhdistäviä tuntomerkkejä on myös aikuisen perhosen genitaaleissa sekä siipisuomujen rakenteessa. Toukka on täysin jalaton.[1]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päistärkoit eivät käy kukilla, mutta juovat imukärsällään nestettä mm. puiden mahlaa vuotavista vioittumista.[2] Naaras munii munat veitsimäisellä munanasettimellaan lehtien sisään ja toukat elävät lehtimiinaajina erityisesti Fagales-lahkon puiden lehtien sisällä. Vain muutamat lajit pajuilla tai ruusukasveilla. Toukan lehtimiinaan jättämä ulostevana on ryhmälle tunnusomainen. Toukkavaihe on lyhytkestoinen ja täysikasvuinen toukka pudottautuu maahan alkukesästä ja koteloituu maan alle tekemänsä kotelokopan sisään. Kotelo talvehtii.[1]
Lajit Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomesta päistärkoilajeja tunnetaan seitsemän[3]
- hakaspäistärkoi (Eriocrania unimaculella)
- isopäistärkoi (Eriocrania semipurpurella)
- kolmiopäistärkoi (Eriocrania salopiella)
- lehtopäistärkoi (Eriocrania subpurpurella)
- loistopäistärkoi (Eriocrania sparrmannella)
- pikkupäistärkoi (Eriocrania cicatricella)
- purppurapäistärkoi (Eriocrania sangii)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Kristensen, N.P. (toim.): Handbuch der Zoologie/Handbook of Zoology (Volume IV – Arthropoda: Insecta. Part 35: Lepidoptera, Moths and Butterflies 1). Walter de Gruyter, Berlin & New York. ISBN 3-110-15704-7 s. 51–53
- ↑ a b W. G. Kükenthal, Max Beier, Max Fischer, Niels P. Kristensen. Handbuch der Zoologie: Evolution, systematics, and biogeography, sivut 51–53
- ↑ http://www.fmnh.helsinki.fi/elainmuseo/hyonteiset/perhoset/1.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Markku Savela: Eriocraniidae
- Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- Leafmines.co.uk: Eriocraniidae (englanniksi)
- Tree of Life Web Project (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- UK lepidoptera: Eriocraniidae (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)