Päistärkoit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Päistärkoit
Isopäistärkoi (Eriocrania semipurpurella)
Isopäistärkoi (Eriocrania semipurpurella)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Imukärsälliset perhoset Glossata
Osalahko: Päistärkoit Dacnonypha
Yläheimo: Päistärkoimaiset
Eriocranioidea
Heimo: Päistärkoit
Eriocraniidae
Rebel, 1901
Suvut
Katso myös

  Päistärkoit Wikispeciesissä
  Päistärkoit Commonsissa

Päistärkoit (Eriocraniidae) on pieni perhosten heimo. Ne ovat alkeellisin imukärsällisten perhosten ryhmä. Joissakin lähteissä päistärkoit liitetään osalahkoon Dacnonypha yhdessä Acanthopteroctetidae-heimon kanssa, mutta jälkimmäiset kuulunevat lähemmäs "kehittyneempiä" perhosia[1].

Päistärkoiden levinneisyys on holarktinen ja lajeja tunnetaan yhteensä vain 24. Kaikki lajit ovat pieniä, metallinkiiltoisia ja päiväaktiivisia perhosia, joiden lentoaika sijoittuu yleensä keväälle. Siipiväli on aina alle 15 mm ja lepäävä perhonen pitää siipiään vartalon sivuilla kattolaskuisesti.[2] Siipisuonitus on etu- ja takasiivissä samanlainen. Tunnusomainen piirre on jalkojen säärissä olevien okien määrä, joka on kaikilla lajeilla 0-1-4. Yhdistäviä tuntomerkkejä on myös aikuisen perhosen genitaaleissa sekä siipisuomujen rakenteessa. Toukka on täysin jalaton.[1]

Päistärkoit eivät käy kukilla, mutta juovat imukärsällään nestettä mm. puiden mahlaa vuotavista vioittumista.[2] Naaras munii munat veitsimäisellä munanasettimellaan lehtien sisään ja toukat elävät lehtimiinaajina erityisesti Fagales-lahkon puiden lehtien sisällä. Vain muutamat lajit pajuilla tai ruusukasveilla. Toukan lehtimiinaan jättämä ulostevana on ryhmälle tunnusomainen. Toukkavaihe on lyhytkestoinen ja täysikasvuinen toukka pudottautuu maahan alkukesästä ja koteloituu maan alle tekemänsä kotelokopan sisään. Kotelo talvehtii.[1]

Lajit Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomesta päistärkoilajeja tunnetaan seitsemän[3]

  1. a b c Kristensen, N.P. (toim.): Handbuch der Zoologie/Handbook of Zoology (Volume IV – Arthropoda: Insecta. Part 35: Lepidoptera, Moths and Butterflies 1). Walter de Gruyter, Berlin & New York. ISBN 3-110-15704-7 s. 51–53
  2. a b W. G. Kükenthal, Max Beier, Max Fischer, Niels P. Kristensen. Handbuch der Zoologie: Evolution, systematics, and biogeography, sivut 51–53
  3. http://www.fmnh.helsinki.fi/elainmuseo/hyonteiset/perhoset/1.htm (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]