Pál Szalai

Pál Szalai (3. syyskuuta 1915 Budapest Unkari – 16. tammikuuta 1994) oli unkarilainen poliisiupseeri ja Nuoliristi-natsipuolueen jäsen toisen maailmansodan aikana.

Szalai ystävystyi Unkarin poikapartiolaisissa 1929 Károly Szabón kanssa. Tämä ystävyys jatkui 1944–1945, kun Szalai tuki Raoul Wallenbergia tämän pelastaessa juutalaisia. Hän oli nuoliristin idealistinen jäsen 1939–1942. 1944 hänen illuusionsa puolueesta olivat haihtuneet ja hän toimi juutalaisten pelastamiseksi natseilta. Pál Szalai toimitti ystävälleen saksalaisten Budapestin johtomiesten allekirjoittamia dokumentteja. Szalai tapasi Wallenbergin Unkarin Ruotsin lähetystössä 26. joulukuuta 1944. Adolf Eichmannin päätettyä Budapestin gheton tuhoamisesta Wallenberg lähetti Szalain kautta viestin kenraali August Schmidthuberille, jonka tehtäväksi geton ja sen asukkaiden tuhoaminen oli annettu, ja kertoi, että Schmidthuber joutuisi teosta hirteen sodan jälkeen. Getto säästyi tuhoamiselta.

Sodan jäljeen Szalai vapautettiin, sillä perusteella, että hän oli auttanut Wallenbergia. Vuonna 1953 Szalai joutui kuitenkin näytösoikeudenkäyntiin Moskovassa ja vankilaan. Hän vapautui Lavrenti Berijan kuoltua 1953. Hän muutti 1956 Yhdysvaltoihin. Szalai kuoli Los Angelesissa 1994.

Vuonna 2009 Israel kunnioitti hänen maailmansodan loppuvaiheessa juutalaisten hyväksi tekemästään työstä nimittämällä hänet Vanhurskaat kansakuntien joukossa-ryhmään.