Pyhän Marian kirkko (Kokemäki)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pyhän Marian kirkko
Pyhän Marian kirkon sakasti
Pyhän Marian kirkon sakasti
Sijainti Kokemäki
Seurakunta Kokemäen seurakunta
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Tämä artikkeli käsittelee Kokemäellä sijaitsevaa kirkkoa. Muista saman nimisistä kirkoista katso Pyhän Marian kirkko.
Näkymä hautausmaalta

Pyhän Marian kirkko Kokemäellä oli Kokemäenjoen pohjoispuolella Kokemäen vanhan hautausmaan paikalla sijainnut puukirkko, joka purettiin 1850. Kirkosta on säilynyt harmaakivinen Pyhän Marian sakasti.

Kokemäen kirkko oli nimitetty Neitsyt Marian pitäjänkirkoksi, ja se oli mainittu asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1374.[1] Kirkko oli peräisin tätä varhaisemmalta ajalta. Alun perin mäki, jossa vanha kirkko sijaitsi, oli Kokemäenjoen saari.[2]

Kokemäen seurakunta on Manner-Suomen vanhimpia ja siellä on ollut useitakin kirkkoja kristillisenä varhaisaikana. Pyhän Marian kirkosta on säilynyt vain harmaakivestä rakennettu sakaristo. Vanhan kirkon esineitä on säilynyt uuteen Kokemäen kirkkoon siirrettynä useitakin, kuten keskiaikainen ehtoolliskalkki, messinkinen kynttiläkruunu, votiivitaulu ja kirkonkello.[1] Muuta irtaimistoa, kuten vanhan kirkon saarnastuoli päätettiin myydä eniten tarjoavalle. Kirkko kuitenkin vielä jätettiin pystyyn. Myöhemmin Kokemäen seurakunta myi vanhan kirkon vuonna 1845 Carl von Knorringille.[3]

Aluksi suunnitteilla oli rakentaa kivinen kirkko, mutta kuitenkin sen sijaan sakariston viereen rakennettiin puukirkko.[4] Vuonna 1640 puinen kirkko paloi, jonka vuoksi sen viereen rakennettiin uusi.[5] Suunniteltu kivinen runkohuone ei toteutunut luultavasti Kokemäen hallinnollisessa ympäristössä ja verotuksessa tapahtuneista muutoksista johtuen.[6]

Kirkon pihaa ympäröi hirsiaita, jonka ainoa portti oli pohjoissivulla. Pihassa ei kasvanut vielä tuolloin puita. Uuden Kokemäen kirkon valmistuttua kuitenkin päätettiin jatkaa vainajien hautaamista vanhaan kirkkoon.[1] 1840-luvulle tultaessa vanha kirkko oli päässyt pahoin ränsistymään: ikkunoita oli rikki ja ovet olivat lukottomia. Maaherra määräsi kirkon purettavaksi vuonna 1850.[1]

Kivisakariston ympärille on voitu haudata vainajia jo ennen kristillistä aikaa ajanlaskumme ensimmäisellä vuosituhannella. 1600-luvulla alkoi yleistyä vainajien hautaaminen kirkon lattian alle, mutta siitä tuli vähitellen terveydellisesti haitallista ja siksi kuningas kielsi hautaamisen uuteen Kokemäen kirkkoon. Vanhan kirkon kerrotaan olleen niin täynnä haudattuja vainajia, ettei mittauksia voitu tehdä rakennuksen sisäpuolelta.[1]

Kun vanhasta kirkosta alkoi tulla ahdas, alettiin suunnitella uuden kirkon rakentamista. Silloin kirkko ei ollut ainoastaan jumalanpalveluspaikka vaan sinne kokoonnuttiin myös tapaamaan sukulaisia ja tuttavia.[7] Vanhalla hautausmaalla on myös kokemäkeläissukujen sukuhautoja sekä Kokemäellä toimineiden pappien hautoja. [1]

Valokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Salminen, Tapio: Joki ja sen väki - Kokemäen ja Harjavallan historia jääkaudesta 1860-luvulle. Jyväskylä: Kokemäen ja Harjavallan kaupungit ja seurakunnat, 2007. ISBN 978-952-99941-0-6.
  • Hämäläinen, Heikki: Kokemäen vanha Pyhän Marian kirkko. moniste (nid.). Kokemäen Seurakunta: Kokemäen Kirjasto, 1996.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Hämäläinen, Heikki, 1996
  2. Kokemäen seurakunta Kokemäen seurakunta. Viitattu 30.04.2013.
  3. Salminen, Tapio: Joki ja sen väki, 2007, s.280-281
  4. Salminen, Tapio: Joki ja sen väki, 2007, s.277
  5. Kokemäen kirkot ja pappila Kokemäen kaupunki. Viitattu 30.04.2013.
  6. Salminen, Tapio: Joki ja sen väki, 2007, s.278
  7. Salminen, Tapio: Joki ja sen väki, 2007, s.535