Puutarhakoulu
Puutarhakoulu oli aiemmin Suomessa oppilaitos, jossa koulutettiin puutarhaviljelijöitä.
Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puutarhakouluista vuonna 1930 annetun asetuksen mukaan puutarhakoulun tarkoituksena oli antaa puutarhaviljelijöiksi aikoville tietopuolista ja käytännöllistä opetusta.[L 1]
Puutarhakoulut, jotka sijoitettiin ensisijaisesti valtion maille, olivat maataloushallituksen ja lähinnä koulun johtokunnan valvonnan alaisia. Puutarhakoulun johtokunnan muodostivat koulun johtaja, asianomaisen puutarhajärjestön taikka maanviljelysseuran valitsema jäsen sekä maataloushallituksen määräämä jäsen.[1]
Opetus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puutarhakoulun oppikausi kesti kaksi vuotta, jotka jakautuivat kahteen vuosikurssiin, joiden alkamisajan määräsi maataloushallitus. Varsinaisten vuosikurssien ohella voitiin puutarhakoulussa lisäksi järjestää puutarhahoidollisia erikoiskursseja.[1]
Puutarhakoulussa annettiin tietopuolista opetusta yleisessä puutarhaopissa ja puutarhatalousopissa, vihannesviljelyksessä, hedelmänviljelyksessä, koristekasvinviljelyksessä, suunnitteluopissa, kasvinsuojeluopissa, rakennusopissa, piirustuksessa, luonnontieteiden alkeissa, laskennossa ja mittausopissa, kirjanpidossa, äidinkielessä sekä aine- ja asioimiskirjoituksessa, yhteiskunta-aineissa ja mehiläishoidossa. Käytännöllistä opetusta annettiin puutarha-ammatin tärkeimmillä erikoisaloilla, kuten vihannes-, hedelmän-, marjan-, koristekasvin-, taimiston- ja siemenviljelyksen, kasvihuone- ja lavanhoidossa sekä puutarhasuunnittelussa, sitomisessa, veistossa, ja sikäli kuin paikalliset olot sallivat, mehiläishoidossa.
Pääsyvaatimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päästäkseen oppilaaksi puutarhakouluun hakijan tuli olla täyttänyt 18 vuotta sekä esittää todistukset siitä, että hän oli puhdasmaineinen, ettei häntä vaivannut tarttuva tauti ja että hänellä oli muutenkin hyvä terveys, että hän oli suorittanut ylemmän kansakoulun oppimäärän tai että hänellä oli siitä vastaavat tiedot, että hän oli ainakin kahden vuoden ajan työskennellyt puutarhaharjoittelupaikoiksi hyväksytyissä puutarhoissa, ja että hänellä oli holhoojan suostumus, jos hän oli vajaavaltainen.[1]
Kouluun otettiin uusia oppilaita joko vuosittain tai joka toinen vuosi. Oppilas sai koulussa ollessaan vapaan asunnon, lämmön ja valon sekä lisäksi joko ruoan tai ruokarahan.[1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lakiviitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Asetus puutarhakouluista (28.11.1930).