Pungsan
| Pungsan | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Pohjois-Korea |
| Rodun syntyaika | yi-dynastia |
| Alkuperäinen käyttö | suurriistan metsästys |
| Nykyinen käyttö | metsästys- ja vahtikoira |
| Muita nimityksiä | Poongsan-gae, Poongsan, Poongsan Dog, Poong-San, Phungsan |
| FCI-luokitus | ei |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 25–35 kg |
| Säkäkorkeus | 55–65 cm |
| Väritys | valkoinen, punainen, harmaa, brindle tai musta |
Pungsan (hanguliksi 풍산개; hanjaksi 豐|山|개) on pohjoiskorealainen koirarotu. Se on saanut nimensä P'ungsanin vuoristoisesta, pohjoisesta maakunnasta joka tunnetaan nykyisin Kimhyŏnggwŏnina. Kotimaassaan rotu on yleinen, mutta maailmanlaajuisesti hyvin harvinainen.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pungsan on kookas, voimakas, nopea ja ketterä sekä hyvin sopeutunut metsästämään kotialueensa vuoristoissa. Se on alkuperäisistä korealaisista roduista kaikkein kookkain ja vahvin. Sillä on pystyt korvat ja selän päälle kiertyvä häntä. Karvapeite on erittäin hieno ja tiheä. Väritys on yleensä valkoinen, mutta myös punainen, harmaa, brindle ja musta ovat mahdollisia. Säkäkorkeus on 55–65 cm ja paino 25–35 kg.[1]
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pungsan on erittäin sisukas ja vaatii sen vuoksi paljon liikuntaa. Se on uskollinen omistajalleen ja muille lähimmille ihmisilleen. Muiden ihmisten keskellä se ei hauku paljoa, koska rohkeutensa ansiosta se ei pelkää ketään. Se haukkuu ihmisiä vain sen ollessa välttämätöntä, mutta yleensä se haukkuu ainoastaan eläimiä.lähde?
Rotu tunnetaan hurjaluonteisena metsästäjänä.[1] Metsästysviettinsä vuoksi se pureskelee pentuna paljon esineitä, minkä takia on suositeltavaa antaa sille paljon omaa pureskeltavaa.lähde?
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikka rodun alkuperää ei tiedetä, sen uskotaan toimineen metsästyskoirana jo Yi-dynastian aikaan.lähde? Se on kotoisin P'ungsanin maakunnasta (nykyinen Kimhyŏnggwŏn). Joidenkin lähteiden mukaan se polveutuisi venäläisistä laikoista, toisten mukaan se puolestaan kehittyi jo neoliittisella kaudella.[2]
Pungsania on perinteisesti käytetty suurriistan, kuten amurintiikerin, villisian ja kauriin metsästykseen kotimaansa vuoristoissa. Metsästyksen lisäksi sitä on käytetty myös omaisuuden vartiointiin. Se jalostettiin kylmyydenkestäväksi ja sitkeäksi, ja se kykenee työskentelemään jopa syvässä lumessa. Venäläisten metsästäjien tiedetään käyttäneen ainoastaan kolmea yksilöä kerrallaan siperiantiikerin metsästykseen.[1] Vanhoissa korealaisissa saduissa rotu tunnettiin viisaudestaan, uskollisuudestaan ja metsästyskyvyistään - on olemassa jopa kuuluisa tarina koirasta joka voitti siperiantiikerin.lähde?
Kuten muutkin korealaiset rodut, pungsan kuoli toisen maailmansodan aikana lähes sukupuuttoon japanilaisten tapettua niitä turkin vuoksi.[2] Vuonna 1964 sille myönnettiin Pohjois-Koreassa kansallisaarteen arvo.[3] Venäjää lukuun ottamatta sitä ei tavattu Korean ulkopuolella ennen 1990-lukua. Vuonna 1994 eteläkorealainen farmari Lee Hee-hoon toi 18 yksilöä kotimaahansa.[1] Lisäksi Yhdysvalloissa on muutama kasvattaja.lähde? Pohjois-Koreassa on nykyisin Poongsan Dog Research Centre, joka tukee rodun jalostusta.[1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 334-335. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ a b Poongsan. Worldly Dogs. Haettu 26.1.2024.
- ↑ Republic of Korea. National Report on the State of Animal Genetic Resources, FAO, helmikuu 2004. (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 18.11.2018
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Photos [1] (Arkistoitu – Internet Archive) [2] (Arkistoitu – Internet Archive)
- Dkbnews.com
- Kcckp.net[vanhentunut linkki]
![[2]](http://www.pungsandog.org/Capture1.gif){kind=link}
