Punarousku

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Punarousku
Lactarius lilacinus 73825.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko: Russulales
Heimo: Haperot ja rouskut Russulaceae
Suku: Rouskut Lactarius
Laji: lilacinus
Kaksiosainen nimi

Lactarius lilacinus
Fr.[1]

Euroopan maat, joissa lajia tavataan.
Euroopan maat, joissa lajia tavataan.
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Punarousku Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Punarousku Commonsissa

Punarousku (Lactarius lilacinus) on rouskujen sukuun kuuluva sienilaji. Se on hyvin syötäväksi kelpaava miedon makuinen sieni, eikä se tarvitse esikäsittelyä.[2][3]

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lakki on muodoltaan laakeneva ja vanhemmiten suppilomainen. Leveydeltään se on 2–6 senttimetriä ja väriltään ruusunpunainen tai punavioletti. Jalka on samanvärinen kuin lakki ja 2–6 senttimetriä pitkä. Heltat ovat melko harvat ja kellanvalkoiset. Malto on väriltään kellertävää, ja maitiaisneste on valkoista. Sienen haju on hieman hedelmäinen.[2]

Punarousku muistuttaa suomurouskua. Punarouskun lakki on kuitenkin suomuton ja tasavärisempi.[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punarouskua esiintyy lehdoissa ja rantalepikoissa. Se on lepän juurisieni.[3] Suomessa sitä tavataan yleisenä Oulun korkeudelle saakka. Kasvuaika on elokuusta lokakuuhun. Laji on luokiteltu Suomessa elinvoimaiseksi.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. MycoBank Viitattu 14.8.2020.
  2. a b c Salo, Pentti & Niemelä, Tuomo & Salo, Ulla: ”Punarousku”, Suomen sieniopas, s. 44. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-30359-3.
  3. a b c Korhonen, Jarkko & Penkkimäki, Pirjo: Suuri suomalainen sienikirja, s. 152. Readme.fi, 2018. ISBN 978-952-321-727-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]