Punaleukalurikki
| Punaleukalurikki | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Melanesianlurikit Charmosyna |
| Laji: | rubrigularis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Charmosyna rubrigularis |
|
| Katso myös | |
Punaleukalurikki (Charmosyna rubrigularis) on melanesialainen kaijalaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Punaleukalurikin pituus on noin 17 cm ja paino 33–40 g. Sen höyhenpuku on pääosin vihreä, vatsapuolelta kellanvihreä. Leuka ja pyrstön alapeitinhöyhenet ovat punaiset, pitkähkön pyrstön sulkien kärjet keltaiset ja siipien alapinnalla on leveä keltainen raita. Nokka on oranssinpunainen, iiris oranssi ja koivet oranssinkeltaiset. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Nuoren linnun leuassa on vain vähän punaista tai se puuttuu kokonaan.
Esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Punaleukalurikki elää Papua-Uusi-Guinean itäosassa Bismarckinsaariston suurimmilla saarilla Uusi-Britannia ja Uusi-Irlanti sekä Karkarsaarella. Lajin elinympäristön ala on 20 000–50 000 neliökilometriä. Populaation koko on arviolta alle 10 000 yksilöä.
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Punaleukalurikit esiintyvät vuoristometsissä tavallisesti yli puolen kilometrin korkeudessa. Yleensä ne liikkuvat puiden latvustoissa pieninä noin kymmenen yksilön parvina.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Punaleukalurikit syövät ainakin siitepölyä ja mettä sekä mahdollisesti hedelmiä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
- World Parrot Trust
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Charmosyna rubrigularis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.5.2014. (englanniksi)