Protaktinium(V)oksidi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Protaktinium(V)oksidi
Tunnisteet
CAS-numero 12036-75-8
Ominaisuudet
Molekyylikaava Pa2O5[1]
Moolimassa 542,0688 g/mol
Ulkomuoto Valkoisia kiteitä
Tiheys 10,96

Protaktinium(V)oksidi on harvinaisen aktinoideihin kuuluvan alkuaine protaktiniumin yhdiste hapen kanssa, jossa happi esiintyy hapetusluvulla −II ja protaktinium +V. Näin muodostuva yhdiste on Pa2O5. Se muodostaa valkoisia ortorombisia kiteitä (hilavakiot a = 692, b = 402, c = 418 pm), joita saadaan kun kidevedellistä muotoa Pa2O5·nH2O kuumennetaan yli 500 °C (myös 650 °C mainittu kirjallisuudessa) lämpötilaan. Myös kuutiollinen rakenne (hilavakio a = 547,6 pm) tunnetaan. Kun protaktinium(V)oksidia pelkistetään vedyllä 1 550 °C lämpötilassa, muodostuu protaktinium(IV)oksidia PaO2. Tämä muuttuu takaisin protaktinium(V)oksidiksi, jos sitä kuumennetaan 1 100 °C:ssa happi-ilmakehässä.[2] Pa2O5:n muodostumislämpö on noin 106 kJ mol–1.[3](s. 195) Protaktinium(V)oksidi ei liukene väkevään typpihappoon, mutta vetyfluoridi sekä rikkihapon ja vetyfluoridin seos liuottavat sitä.[4][3](s. 195-197)

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aristid von Grosse valmisti 2 mg Pa2O5:ta 1927, ja myöhemmin vuonna 1934 tuotti ensimmäisenä metallista protaktiniumia 0,1 mg:sta tätä oksidia, ensin muuttaen oksidin protaktiniumjodidiksi ja sitten hajottaen sitä tyhjiössä sähköpurkauksen avulla (Van Arkelin prosessi):[5]

2 PaI5 → 2 Pa + 5 I2

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska protaktinium on erittäin harvinaista, myrkyllistä ja radioaktiivista, myöskään sen yhdisteillä ei ole juuri mitään käyttötarkoituksia.

Alkuaineiden Nb, Mg, Ga ja Mn oksidien seosta, johon on lisätty 0,005–0,52 % Pa2O5, on käytetty korkean lämpötilan (jopa 1 300 °C) eristemateriaalina keraamisissa kondensaattoreissa.[3](s. 189)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Webelements: Protactinium: diprotactinium pentoxide Viitattu 7.9.2016. (englanniksi)
  2. Elson, R.; Fried, Sherman; Sellers, Philip; Zachariasen, W. H. (1950). The tetravalent and pentavalent states of protactinium. Journal of the American Chemical Society. 72 (12): 5791. doi:10.1021/ja01168a547 (englanniksi)
  3. a b c Boris F. Myasoedov, H. W. Kirby, & Ivan G. Tananaev (2006) Protactinium, luku 4 kirjasta Morss, Lester R.; Edelstein, Norman M.; Fuger, Jean, toim. The Chemistry of the Actinide and Transactinide Elements (Arkistoitu – Internet Archive) (PDF) (3. painos). Dordrecht: Springer. ss. 161–252. (englanniksi)
  4. Sellers, Philip A.; Fried, Sherman; Elson, Robert E.; Zachariasen, W. H. (1954). The Preparation of Some Protactinium Compounds and the Metal. Journal of the American Chemical Society. 76 (23): 5935. doi:10.1021/ja01652a011. (englanniksi)
  5. Protactinium 3rd1000.com. Viitattu 1.11.2016.
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.