Proslogion

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ymmärrystä etsivä usko
Proslogion
Alkuperäisteos
Kirjailija Anselm Canterburylainen
Kieli latina
Genre teologia
Julkaistu 1077–78
Suomennos
Suomentaja Paavo Rissanen
Kustantaja Kirjaneliö
Julkaistu 1986
Ulkoasu sidottu
Sivumäärä 88
ISBN 951-600-698-1
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Proslogion (lat. ”Puhuttelu”) eli Fides quaerens intellectum (Ymmärrystä etsivä usko) on Anselm Canterburylaisen vuosina 1077–78 Becin luostarissa kirjoittama teologinen tutkielma. Teoksessa Anselm pyrkii todistamaan, että Jumala on todella olemassa eikä voida ajatella, että Jumalaa ei olisi. Tämän todistamiseksi hän esittää tunnetun ontologisen jumalatodistuksensa.[1]

Proslogion on Anselmin aiemman teoksen Monologionin sisarteos. Kummatkin ovat eräänlaisia mietiskelyharjoituksia, joissa ihminen kääntää sielunsa tutkiskelemaan Jumalaa ja pyrkii ymmärryksellään tavoittamaan jotain oleellista hänestä. Monologionissa Anselmin tavoitteena oli ratio, ”tieto”, mutta Proslogionissa intellectus, paljon tietoa syvempi ”ymmärrys”. Monologion oli koostunut useista toisiaan seuraavista todisteluista. Proslogionissa Anselm halusi sen sijaan muotoilla yhden, lyhyen todistuksen, joka sekä todistaisi Jumalan olemassaolon että osoittaisi hänestä uskotut kaikkein keskeisimmät asiat.

Tämän yleispätevän teologisen muotoilun etsintä vaivasi Anselmia pitkään. Kerrotaan, että hänelle valkeni lopulta erään aamurukouksen (matutina) aikana, että ”Jumala on se, mitä suurempaa ei voida ajatella” (Deus est quo maius cogitari non potest). Proslogion keskittyy tämän oivalluksen ympärille.

Logiikan alan teoksen lisäksi Proslogionin on katsottu olevan samalla myös hartauskirja ja mystiikan alaan kuuluva teos.

Todistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ontologinen todistus

Anselm muotoili todistuksensa seuraavasti:

  1. Voidaan ajatella olento, jota suurempaa ei voida ajatella.
  2. Tiedämme, että olemassaolo todellisuudessa on suurempaa kuin olemassaolo pelkästään mielessä.
  3. Jos ajattelemamme olento on olemassa vain mielessämme, silloin se ei ole "olento, jota suurempaa ei voida ajatella".
  4. Olento, jota suurempaa ei voida ajatella, täytyy olla olemassa myös todellisuudessa.
  5. Epäonnistuminen todellisessa olemassaolossa olisi epäonnistumista olla olento, jota suurempaa ei voida ajatella.
  6. Näin olento, jota suurempaa ei voida ajatella täytyy olla olemassa, ja tätä me kutsumme Jumalaksi.

Lainauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ”Herra, en yritä päästä kohoamaan korkeuksiisi, siihen ei ymmärrykseni mitenkään yllä. Mutta jotakin toivoisin ymmärtäväni totuudestasi, jonka sydämeni jo uskoo ja jota se rakastaa. Ei niin, että pyrkisin ymmärtämään, jotta uskoisin, vaan uskon, jotta ymmärtäisin. Uskon nimittäin myös, että ilman uskoa minun on mahdotonta ymmärtää.” (1. luku)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anselm Canterburylainen: Ymmärrystä etsivä usko. (Proslogion, 1077–1078.) Johdanto, suomennos, selitykset Paavo Rissanen. Helsinki: Kirjaneliö, 1986. ISBN 951-600-698-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Luvuissa 2–4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]