Prime-korko
Prime-korko on yksittäisen pankin oma viitekorko ja sitä muutetaan pankin omalla hallinnollisella päätöksellä. Prime-korkoon vaikuttavat yleinen korkotaso, inflaatio-odotukset sekä talouden näkymät. Normaalisti primea muutetaan muutamia kertoja vuodessa. Prime-korkoa on arvosteltu siitä, että pankit nostavat sitä verraten nopeasti markkinoilla määräytyvän Euribor-koron nousun mukana, mutta pankit eivät vastaavasti laske sitä yhtä nopeasti Euribor-koron laskun mukana. Tämä on pankeille taloudellisesti kannattavaa, koska marginaali eli korkoero verrattuna markkinakorkoon on tällöin korkeampi. Tätä pankit ovat perustelleet siten, että Prime-koron muuttuessa hitaammin kuin Euribor koron, hyötyvät tallettajat paremmasta talletuskorosta pidempään.
Alun perin prime-korko on peräisin Yhdysvalloista, jossa suuria ja pitkäaikaisia asiakkaita palkittiin pankin omalla korolla, joka oli markkinoiden muita korkoja alhaisempi. Tästä juontaa nimitys prime- eli etukorko.
Suomen kielen lautakunta ehdotti vuonna 1990 prime-koron suomennokseksi sanaa ykköskorko[1].
Suomalaisia prime-korkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nordean prime-korko
- Osuuspankkien prime-korko
- Pop Pankkien prime-korko
- Suomen Handelsbankenin prime-korko
- Säästöpankkien prime-korko
- Tapiola Pankin prime-korko
- S-prime-korko
- Aktia prime-korko
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kotilainen, Lari & Varteva, Annukka: Mummonsuomi laajakaistalla, s. 32. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31983-X.