Prahan kansannousu 1945
| Prahan kansannousu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Toista maailmansotaa | |||||||
 Barrikaadin rakentamista 6. toukokuuta. | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
 Tšekin vastarintaliikke  Venäjän vapautusarmeija |
 Saksa | ||||||
| Komentajat | |||||||
|
Karel KutlvašrFrantišek SlunečkoSergei Bunyachenko |
Karl Hermann Frank Rudolf Toussaint | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
n. 1700 kuollutta tšekkiä 30 neuvostoliittolaista sotilasta | 1000 saksalaista sotilasta | ||||||
Prahan kansannousu (tšk. Pražské povstání) oli Tšekin vastarintaliikkeen järjestämä operaatio natsi-Saksan hallitseman Prahan kaupungin vapauttamiseksi toisen maailmansodan loppuvaiheessa 5. toukokuuta – 9. toukokuuta 1945. Se oli osa laajempaa kansannousua koko Tšekin alueella ja osittain samaan aikaan tapahtunutta Prahan taistelua. Kansannousu päättyi tšekkien ja saksalaisten tekemään aselepoon, jonka mukaan saksalaiset joukot saivat vetäytyä kaupungista rauhassa. Hajanaiset taistelut jatkuivat kuitenkin vielä päivän, kunnes neuvostoarmeija saavutti Prahan.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tšekkoslovakia oli hajonnut ennen toista maailmansotaa Münchenin sopimuksen sekä Wienin välitystuomion jälkeen. Sen Tšekin puoleisista osista muodostettiin Böömin ja Määrin protektoraatti, joka kuului suoraan natsi-Saksaan. Tšekkoslovakian varsin rauhallisesta miehityksestä huolimatta Tšekin alueella tehtiin aseellista vastarintaa koko toisen maailmansodan ajan. Protektori Reinhard Heydrichin salamurhan jälkeen kesäkuussa 1942 protektoraatin miehitysjoukkoja vahvistettiin ja vastarintaliikkeiden toiminta vähentyi selvästi aina vuoteen 1944 saakka.[1]
Saksan häviön näyttäessä yhä selvemmältä alkoi sen miehitettyjen alueiden vastarintatoiminta kasvamaan. Pariisissa ja Varsovassa kansa oli noussut saksalaismiehittäjiä vastaan rintamalinjojen lähestyessä myöhäiskesästä 1944. Myös nimellisesti itsenäisessä Slovakian tasavallassa oli tapahtunut laaja kansannousu vuoden 1944 viimeisinä kuukausina. Sen rohkaisemana myös tšekkiläiset vastarintataistelijat suorittivat yhä uskaliaampina operaatioita Neuvostoliiton ja länsiliittoutuneiden tuella. Nämä lähettivät protektoraattiin laskuvarjojoukkoja, jotka toimivat yhdessä vastarintaliikkeen kanssa saksalaisjoukkojen selustassa.[1]
Kansannousun suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huhtikuun 1945 lopussa tapahtuneen Adolf Hitlerin itsemurhan jälkeen Saksan antautuminen alkoi näyttämään yhä varmemmalta. Tšekin alueella oli kuitenkin tässä vaiheessa vielä noin miljoona saksalaissotilasta Ferdinand Schörnerin komennossa. Koko maan laajuiset spontaanit kansannousut alkoivat 1. toukokuuta Přerovssa.[2] Samoihin aikoihin amerikkalaiset joukot etenivät Länsi-Böömiin Chebissä ja neuvostojoukot vapauttivat Määrin suurimman kaupungin Brnon.
Koko Tšekin laajuista vastarintaa koordinoi päämaja Alex, kun Prahan paikallisen päämajan nimi oli Bartoš. Kansannousun tšekkiläiseksi johtajaksi valittiin kenraali Karel Kutlvašr. Poliittisesti kapinallisia edusti Tšekissä Tšekin kansallisneuvosto, jota johti Albert Pražák. Yhteensä kapinallisiin kuului noin 10 000 jäsentä juuri ennen taistelujen alkamista, mutta noin puolta näistä ei oltu kunnolla aseistettu. Kansannousun johto asettikin yhdeksi tärkeimmistä tavoitteistaan aseistuksen takavarokoimisen miehitysjoukoilta. Muut päätavoitteet olivat valloittaa Prahan tärkeimmät strategiset rakennukset ja murtaa saksalaisten vastarinta liittoutuneiden etenemisen helpottamiseksi.[2][1]
Liittoutuneiden lähettämät laskuvarjojoukot ylläpitivät yhteyttä omiin esikuntiinsa ja auttoivat koordinoimaan eri tahojen toimintaa. Lontoossa sijainnut Tšekkoslovakian pakolaishallitus oli yhteydessä kansannousun johtoon.[1]
Kansannousun kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukokuun viidentenä päivänä Tšekin radio antoi signaalin laajemman kansannousun aloittamisesta kaikilla Saksan vielä hallitsemilla alueilla. Erityisesti tämä koski suurinta vielä vapauttamatonta kaupunkia Prahaa. Kaupungin saksalaiset joukot yllätettiin ja kapinalliset onnistuivat saamaan merkittäviä voittoja. Saman päivän aamuna Yhdysvaltojen joukot aloittivat hyökkäyksensä Länsi-Böömiin.[1]
Kapinallisten joukot koostuivat pääasiassa paikallisista tšekkiläisistä ilmatorjunta-joukoista, poliiseista sekä santarmeista. Rudolf Toussaintin johtamia saksalaisia sotilaita osallistui taisteluihin noin 40 000. Saksalaisjoukkojen paremman koulutuksen sekä raskaamman aseistuksen takia kapinalliset rakensivat jo ensimmäisenä päivänä barrikadeja puolustusasemikseen ympäri kaupunkia. Tämä osoittautui merkittäväksi osapuolten voimasuhteita tasoittavaksi tekijäksi kaupunkisotataisteluiden kuluessa. Koko kansannousun aikana kaupungissa oli rakennettu jopa 1 600 barrikaadia.[2][1]
Kansannousun toisena päivänä Saksan puolella koko sodan taistellut Venäjän vapautusarmeija liittyi kapinallisten joukkoihin. Se vetäytyi kuitenkin kaupungista jo 7. päivänä Tšekin kansallisneuvoston kanssa kohtaamien erimielisyyksien jälkeen. Samana päivänä tapahtuneesta Saksan antautumisesta huolimatta taistelut Prahassa jatkuivat. Saksalaisten saamien vahvistusten mahdollistama koillisesta suuntautunut päähyökkäys Prahaan teki kapinallisten asemat paikoin kestämättömiksi. Taisteluja käytiin erityisesti Vltavan rannoilla ja Vanhankaupungin keskustassa.[1][2]
Kapinallisten vaikean tilanteen myötä tšekit suostuivat aselepoon ja saksalaisten vetäytymiseen kaupungista 8. päivänä toukokuuta. Suurin osa saksalaisista suuntasi länteen antautuakseen amerikkalaisille kaupunkia lähestyvän puna-armeijan sijaan. Tästä huolimatta kaikista fanaattisimmat SS-joukot jatkoivat taisteluja aina seuraavaan päivään saakka erityisesti Pankrácin, Zlíchovin ja Dejvicen alueilla. Neuvostojoukkojen saapuminen Prahaan 9. päivän aamuna johti lopulta tilanteeen rauhoittumiseen. Viimeiset saksalaiset tarkka-ampujat eliminoitiin seuraavien päivien aikana.[2]
Kuolonuhrit ja aineelliset vahingot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Prahan kansannousun aikana kuoli noin 1 700 tšekkiä, 1000 saksalaista, 300 Venäjän vapautusarmeijan taistelijaa sekä 30 neuvostosotilasta. 2 938 tšekkiä haavoittui, joista 1 575 vakavasti.[1]
Prahan keskustan rakennukset kärsivät paikoin vakavasti. Esimerkiksi suurin osa vanhasta raatihuoneesta tuhoutui taisteluiden aikana.[2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Prahan kansannousu 1945 Wikimedia Commonsissa
|
