Powerglide

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
1950-luvun alkupuolen Chevrolet autoissa Powerglide oli aikanaan edistyksellinen vaihteisto.
Powerglide valitsin Corvairissa.

Powerglide on General Motorsin vuosina 1950–1973 valmistama automaattivaihteisto, jossa on hydrokineettinen momentinmuunnin ja planeettahammaspyörästöllä toteutettu mekaaninen vaihde. Powerglidessa on kaksi vaihdetta eteenpäin ja yksi taaksepäin ajoa varten. Ylempi vaihde on suora. Johtuen Powergliden vaihteiden vähyydestä, sen toiminta perustuu laajalle nopeusalueelle suunnitellun momentinmuuntimen käyttöön.[1]

Pitkä historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Powergliden seuraajaksi suunniteltiin saman valmistajan Turboglide vaihteistoa, jonka toiminta hyödynsi erityisen pitkälle kehitettyä momentinmuunninta. Turbogliden valmistus aloitettiin vuonna 1957 mutta lopetettiin jo 1961 laatuongelmien vuoksi. Näin ollen Turboglide ei syrjäyttänytkään Powerglidea, joka puutteistaan huolimatta saavutti mainetta kestävyydellään. Vuodesta 1962 alkaen Powerglidea valmistettiin alumiinirunkoisena. Vuosina 19681971 Powergliden vaihtoehdoksi valmistettiin hieman halvempaa käsivalintaista versiota, joka ei saavuttanut suurta suosiota. Powergliden valmistus jatkui, kunnes vuonna 1974 kolmevaihteinen Turbo-Hydramatic syrjäytti sen.

Vaikka General Motors lakkasi valmistamasta Powerglidea, lujuutensa ansiosta sitä käytetään yhä kiihdytysautokisoissa.[2] Useat pienet valmistajat ovat myöhemmin valmistaneet omia versioitaan Powerglidesta harrastajien käyttöön.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Niedermeyer, Paul: Powerglide: A GM’s Greatest Hit Or Deadly Sin? Curbside Classic. 30.3.2012. USA. Viitattu 27.3.2014. (englanniksi)
  • O'Clair, Jim: Powerglide Transmissions (This article originally appeared in the July, 2005 issue of Hemmings Muscle Machines.) Hemmings. kesäkuu 2005. Kalifornia: American City Business Journals. Viitattu 28.4.2015. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Niedermeyer, 2012. Lainaus: "The Powerglide was of the “slush-box” school of thought regarding automatics, unlike the four-speed Hydramatic used by Olds and Cadillac. A torque converter can be set up for a very wide range of effective “gear range”, and the PG, along with Buick’s Dynaflow, went that route."
  2. O'Clair, 2005. Lainaus: "A Powerglide transmission in combination with a numerically high gear ratio is a good choice for quarter-mile cars or performance engines that live in the upper rpm limits, and also for street-worthy muscle cars that have very broad power bands. They are even used in tractor-pull vehicles with the proper modifications. The aluminum Powerglide, at less than 100 pounds, is ideal for racing applications."
Tämä autoihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  • Merkinnän syy: Kuten monet muutkin asialliset artikkelit, myös tämä alkaa olemassaolonsa tynkänä.